Neiti Tättärää ja Neurologi A'meerika törmäyskurssilla

Rintasyöpälääkkeet, Zoladex ja Tamofen, ajavat minut hulluuden partaalle. Hikoilen kuin vartaassa pyörivä sika, ja ulkomuoto muistuttaa leipuri hiivan leipomuksia. Niveliä särkee ja kiukku purkautuu pienestäkin vastoinkäymisestä. Jos en jo ollut kiukkuinen neiti Tättärää, niin nyt viimeistään olen.

Ajauduin mielenkiintoiseen mittelöön geriatrian poliklinikalla, jossa alzheimeria ja sepelvaltimotautia sairastavan omaiseni lääkkeitä ruukattiin uuteen uskoon. Olin paikalla, koska arvioin lääkityksien järkevyyttä työkseni, ja läheiseni lääkitys tuntui menevän arveluttavaan suuntaan. Neurologi oli lopettamassa äkillisesti, ilman porrastusta, sydämen työmäärää vähentävän beetasalpaajan ja verenpainelääkkeen vastoin kardiologin määräyksiä. Näitä lääkkeitä läheiseni oli käyttänyt jo yli 30 vuotta ilman huimauksia ja muita sivuvaikutuksia. Nyt lääkitykseen oli vielä lisätty muistilääke, joka yleisenä haittana nostaa verenpainetta. 

Menin suoraan asiaan, puhuin nopeasti ja kärkkäästi läheiseni lääkitysmuutoksesta huolestuneena. Olisiko kuitenkin järkevämpää vähentää annoksia ja seurata ennen lääkkeiden äkkinäistä lopetusta? Olin myös kiinnostunut kuulemaan perusteluja lääkemuutoksille ja halusin tuoda lääkärin tietoon, että lääkedosettiratsauksen yhteydessä huomasin läheiseni käyttävän beetasalpaajaa kaksinkertaisella annoksella. Luulisi tämän olevan oleellinen seikka arvioitaessa verenpainetta (120/70) ja sykettä (65). Nythän lääkäri perusti päätöksensä väärään lääkitystietoon.

Mielikuvissani näin omaiseni kuolla kupsahtavan verenpaineen ja sydämen sykkeen noustessa kontrolloimattomasti. Infarkti, äkkikuolema kenties... En päässyt mielikuvissani ja sanoissani tämän pidemmälle, kun neurologi alkoi solvaamaan minua halveksuvasti nauraen. Olinko lääkäri ja jos en ollut, millä kompetenssilla arvostelen hänen päätöksiään? Tyrmistyksekseni rouva neurologi käski minun mennä yliopistoon hankkimaan korkeakoulututkinnon, vaikkei tuntenut minua ollenkaan. Pakko myöntää, että hiukan rasistisesti mietin, eikö rouva ymmärtänyt suomea, koska puhui sitä murtaen. Niinpä intin ja artikuloin selkeämmin. Tosin ristiriitatilanne ei osoittanut laantumisen merkkejä, päinvastoin, ja kävin kuumana kuin chilin nielaissut marakatti. 

Tilanne jatkui minun toistaessa itseäni, ja neurologin mahtaillessa titteleillään. Rouva Tärkeä oli työskennellyt Amerikassa asti, ja hänen sukulaisensa oli farmakologian tohtori. Neurologitar A'meerika tituleerasi minua oppilaaksi oletustensa perusteella ja kaikessa ylimielisyydessään kehotti minua palaamaan yliopistoon viisastumaan. Koin muiden ammattiryhmien mitätöinnin ja henkilökohtaisuuksiin menemisen törkeänä. Käytöksen sopimattomuus ei auttanut läheiseni asiaa ja loukkasi minua. Anteeksipyyntöä lypsin turhaa. Katinkontit moniammatillisuudesta saati omaisten mukaanotosta muistisairaanlääkitykseen. Lääkäri on jumala, eikä kenelläkään tule olla muita jumalia. Siinä neurologin opetus. Jos en osaa diplomatiaa itsekään, niin ei se luonnistunut häneltäkään. Yhteentörmäyksestä puuttui enää sapelien kalistelu.  

PS. Omaiseni sydänvaivat pahenivat lääkkeiden lopetuksen myötä, ja kardiologi lisäsi beetasalpaajan uudelleen lääkelistalle neljän päivän päästä geriatrian poliklinikkakäynnin jälkeen.

Neurologin lääkeohjeet muistisairaalle.
Erillisiä ohjeita ei ollut kirjallisena, eikä muistisairas enää
muistanut mitä vastaanotolla oli puhuttu.