sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Kohti uutta rintaa vol 10 (nänni ja rasvanekroosi)

Iiik ja apua! Millä asialla on niin kiire, että pikakirje on kuorrutettu express-tarroilla ja saapuu tähän maailman kolkkaan?!

Kirurginen sairaala
Huomaan kirjeen sisältävän nänni-asiaa. Nännillä on express-kiire tissilleni, sillä "kohti uutta rintaa" -projekti on kestänyt kohta jo puolitoista vuotta, eikä viimeinen etappi ole vielä nännikään, joten tarinalle tulee edelleen jatkoa. 

Alunperin poliklinikalla paikallispuudutuksessa tehtävä operaatio, siis kolme operaatiota, muuttuikin yllättäen leikkaussalikeikaksi Kirurgisessa sairaalassa. Minua odotti vaaleanpunaiset sairaalavaatteet, lämpötakki, keltainen desinfiointiaine ja leikkaussali.

Lämpötakki
Ennen ihon desifiointia jäätävällä hyhmällä, Maija oli piirtänyt tussilla viiltosunnitelmaa vatsan arpeen ja rinnan rasvanekroosialueelle sekä sopivan kohdan nännille. Ristiinnaulitussa asennossa katselin leikkaussalin toimintaa. Olin kieltäytynyt rauhoittavasta diapamista, sillä en hermoillut yhtään ja muutenkin ajattelin, että leikattavat alueet ovat tunnottomia jo edellisistä leikkauksista. Siltikin ruiskuihin vedettiin fentanyyliä ja midatsolaamia. Ihmeteltyäni asiaa, kuulin, että leikkaus suoritetaan osittaisessa sedaatiossa paikallispuudutuksen lisäksi. Näin tulee varmistettua kivuton toimenpide.

Katselin ulkona olevaa talvista maisemaa ja lumisia kattoja, kun neulat alkoivat suihkia minua kohti. Apua. Murha ja kidutus! Missä sedaatio tai edes klapitainnutus?! Verisuonet olivat kadonneet pumppailuista ja lämmittelyistä huolimatta. Vedet purskahtivat silmistäni samalla, kun jokainen lupaava verisuoni lävistettiin käsivarresta jänteisiin asti. Ja juuri tuohon ja puudutuspiikkien aiheuttamaan tuskaan olisin kaivannut kaikkea mahdollista tainnuttavaa mömmöä, kenties ilokaasuakin. Vasta toimenpiteen aikana sain reilusti rentoutusliemiä. Ne tekivät vihreän leikkausliinan tuijottelusta usvaisen mukavaa. Jäin ilmaan leijumaan...

Toimenpiteet olivat ohitse tunnissa. Rasvanekroosin valkoisia rasvapalleroita ja osa paksua arpea lillui formaliinia sisältävässä purkissa. Rasvanekroosi on yleinen löydös rinnankorjausleikatuissa kielekkeissä. Isoissa kielekkeissä, kuten minulla, verenkierto saattaa jäädä vajavaiseksi joiltain kohdin. Toisaalta ei voi olettaa, että rasvanekroosi olisi aina hyvänlaatuista kuollutta rasvaa, sillä se saattaa myös liittyä syöpään. Myös omat näytteeni päätyvät patologin tutkittavaksi. Uskon, ettei näytteistä löydy syöpää... Näin olen päättänyt. Mikään muu vastaus ei kelpaa!

Puolen vuorokauden paasto sai päätöksen päiväsalissa tarjoiltuun sosekeittoon ja leipään. Samalla kun ahmin ruokaa, lueskelin erittäin nopeasti valmistunutta leikkauskertomusta. Selvitys operaatiosta tuli tarpeeseen, sillä usvaltani en muistanut toimenpiteestä juurikaan mitään.

Rasvanekroosin poistoa varten oli tehty kuuden senttimetrin viilto vanhaan arpeen, ja kuollutta rasvaa oli poistettu 2 x 5 senttimetrin alalta. Tämän lisäksi vatsa-arven ihon ylimääräinen poisto oli suoritettu ja suljettu sulavilla ompeleilla kahdessa kerroksessa. Nänni oli rakennettu rinnasta leikatuilla kielekkeillä ja muotoiltu sulavilla ompeleilla nippeliksi. Ottokohdat oli suljettu myös kahdessa kerroksessa. Tatuointiaikaa varten minut oli laitettu tatuointijonoon. Aika menee näillä näkymin helmikuulle (Helsingissä on vain yksi nännitatuointeja tekevä hoitaja).

Nippeli nänni
Pakko myöntää, että uusi nänni ei ole mikään kaunotar, ainakaan vielä. Ruotsinkielinen "nänni"-sana "bröstvårta" (tarkasti suomennettuna rintasyylä) kuvaa muhkuraista rusinaa aika hyvin. Yritän ohjeiden mukaisesti tukea sitä sideharsotaitospinolla tai liivinsuojilla, joihin olen tehnyt reiän nänniä varten, mutta tuesta huolimatta nänni taittuu helposti ja vuotaa verta. Muut arvet ovat lähteneet hyvin parantumaan, vaikka rinnassa edelleen turvotusta onkin. Niin kauan kuin tulehdus pysyy poissa, kaikki on ok.

Näin jälkeenpäin ajateltuna sain hyvää palvelua ja huolenpitoa, mutta hiukan koin, että asiassa oli rahastuksen makua. Normaalisti Töölössä tehtävät plastiikkakirurgiset, pienet toimenpiteet tehdään poliklinikalla, mutta nyt samaan operaatioon oli valjastettu kourallinen ihmisiä ja leikkaussali. Tietenkin lasku on myös tämän mukainen enkä selviä poliklinikkamaksulla. Mutta kukapa näistä tietää. Onpahan nyt nippeli nänni, vaikka näin jälkiviisaana mietin, olisiko pelkkä tatuointi sittenkin riittänyt...









tiistai 1. marraskuuta 2016

Tolkuton rytmi ja liian pyöreä tissi

Vuotuinen syöpäkatsaus erikoissairaanhoidossa osoittautui napakympiksi. Syöpäesiintymiä ei näkynyt missään tutkimuksessa. Ei labroissa, ei keuhkokuvissa, ultrassa saati mammografiassa. Tosin mammografia-huoneessa sain noottia liian pyöreästä rinnasta. Tissi ei halunnut tulla litistetyksi, mutta joutui antamaan periksi muutaman litistysyrityksen jälkeen. Hoitaja pyyhkäisi hikipisaroita ja tuumasi: "kärpäslätkien kanssa tämä on paljon helpompaa" ja naureskeli omalle sutkautukselleen. Hymyssä suin minäkin jätin mammon ja hoitajan odottamaan seuraavaa litistyksen uhria. Ehkä seuraava omisti kärpäslätkät... Toivotaan niin!

Jotta kaikki ei olisi liian täydellistä, onkologi kuuli sydämestäni häiritseviä lisärytmejä, tsa tsa tsaa, ja passitti EKG:hen. EKG:tä on seurattu nyt mantereella sekä täällä saarella, jossa kävin kontrollimittauksessa. Kummassakin on todettu sama, nopea ja epäsäännöllinen rytmi, joka toistuu. Eli harmikseni kyseessä ei ollut hetkellinen häiriö, joten seuranta jatkuu.

Lääkärin puheesta jäi mieleeni lähinnä sanat ektooppinen rytmi sekä epänormaalista paikasta alkava sydämen syke. Vaikka sydän on minulle mystinen kapistus, niin periaatteessa ymmärrän sen kotkotuksia. Kukapa ei kapinoisi soraäänin pakkotahtia vastaan. Varsinkin jos on joutunut kärsimään sytostaateista ja sydämeen asti ulottuvasta grillauksesta. Eli maallikkona järkeilen, että sydän on saanut kolauksen lääkkeistä sekä koko prosessista ja oirehtii. Tosin voihan olla, että minulla on ollut synnynnäinen vika sydämessä, kuten lääkäri oletti. Kuka näistä tietää. 

Luonnollisesti asia alkoi vaivaamaan, ja käännyin pirun kätyrin eli googlen puoleen diagnoosiani ihmettelemään. Ja "houkutuksiahan" google oli täynnä. Se kertoi sinussolmukkeen ulkopuolisesta fokuksesta ja pelotteli sydänlihakseni olevan pian yhtä pumpattu kuin kehonrakentajan reidet extralyöntien (extratreenin) takia. Näiden herkullisten tiedonjyvästen mukaan minua odottaa sydämen vajaatoiminta ja kuolema tukehtumalla...

Ennen tukehtumista odotan kuitenkin, mitä kardiologi sanoo. Kenties silloin tällöin kuristava, voipunut, pyörryttävä ja huonovointisuuden tunne on normaalia, ja holter-tutkimus pistää pisteen hysterialle. Sitä odotellessa, tsa tsa tsaa.