Mukavaa merimatkaa

Viereisen hytin ihmiset metelöivät ja paukuttivat ovea. Joko viisi tuntia meni ja ollaan perillä, Turussa? Nousen peiton alta tokkuraisena katsomaan kelloa. Vasta 17:45. Vielä kaksi tuntia matkantekoa Turun saaristossa. Söisikö jotain? Menisikö katsomaan livebändiä? Tai kenties ostamaan viiniä?

Kuten arvelinkin. Ihmiset tuijottelivat minimaalista kampaustani. Orastava tukkani oli irronnut sieltä täältä epirubisiinin takia, eikä mohikaanista ollut jäljellä kuin muutama otsahaiven. Päälakeni loisti pälvikaljuuttaan ympäröivän sängen ladyshave-parturoinnista huolimatta. Kulmakarvatkin olivat ohentuneet huolestuttavasti. Varsin viehättävä olo.

Päätin olla välittämättä ihmisten katseista, ja pidin kiinni suunnittelemistani rasteista ABC. Vatsa täynnä siirryin rastille B eli kuuntelemaan livemusiikkia. Kohteessa B vastaanotto osoittautui melkoisen innokkaaksi. Tuskin ehdin tuolien ja pöytien luo, kun humaltunut keski-ikäinen mies huusi: "moi kalju muija!". Nyökkäsin ymmärtäväisesti. Tervetulleen tervehdinnän jälkeen seuraani lyöttäytyi noin 70 vuotias pönäkkä joulupukki. En ollut juttutuulella, mutta koetin olla ennakkoluuloton ja jäin jutustelemaan. Kohteliaan sanailun päätteeksi suostuin tanssilattialle kohti tangon taikaa, sillä tarkoituksenani oli rikkoa minulle ominainen ennakkoluulo vieraita kohtaan.

Tangonpyörteet osoittautuivat yhtä noloiksi kun lukion vanhojenpäivien tanssiharjoitukset, eikä pönäkkä vatsa omaani vasten kuulunut mukavuusalueelleni. Yritin olla ennakkoluuloton, mutta kehoni itsepäinen vastaanharaus ei taannut tanssin onnistumista. Papan kritiikki ei mieltä ylentänyt. Hyväksyntä olisi vaatinut tanssitaidon lisäksi huivilla peitetyn pään. Tukkatyylini oli kuulemma varsin ruma, huivia vailla. Pappavastaisuus iski, ja yritin poistua paikalta kiittäen, mutta pappa roikkui käsivarressani ja yritti halata. Pakokauhun vallassa työnsin ukkelin kauemmas. Seuraavaksi pingoin sprintterimäisesti ketinkikassi kolisten pesemään lääpinnän iholtani. Yök yök.

Rasti C osoittautui helpoksi. En käyttänyt omaa aivokapasiteettiani muuhun kuin maksamiseen. Tatuoitu viiniasiantuntija teki ostopäätökset puolestani ja täytti ostoskorini viineillä. Haasteelliseksi osuudeksi osoittautui pysähtyminen ja vesipullon korkkaaminen. Se soi oivan hetken vanhemman, maistissa olevan rouvashenkilön hyökkäykselle. Hän kärsi seuran puutteesta, koska Viking Grace oli ahmaissut hänen ystävänsä. Hetken ajan tunsin myötätuntoa häntä kohtaan. Tosin pienen sanailun päätteeksi myötätunnosta ei ollut tietoakaan, ja ymmärsin hänen ystäviensä harhautusliikkeen. Kuulin kotikaupunkini olevan perseestä, jossa kukaan ei voinut asua. Asian ruotiminen ei saanut minua pillastumaan, joten harmaa varis aloitti raakkumisen ulkonäöstäni. Kuvittelinko oikeasti näyttäväni Annie Lennoxilta? Lainatakseni hänen sanojaan: "et lähellekään noilla hapsilla". No en kuvitellut enkä halunnutkaan.

Laivamatka laittoi suvaitsevaisuuden koetukselle, mutta tänään jo nauratti Viking Linen kuulutus mukavasta merimatkasta. Välkommen onboard märkliga och vanliga människor. Tack!