Kohti uutta rintaa vol 5 (DIEP)

Huomaan möläytykseni: "että ihan bättre folk:ia!" liian myöhään. Olin olevinani muka nasevan hauska, mutta nolo tilanne sai lähinnä yhden suomenruotsalaisista tytöistä punastumaan. Professori lisäsi vettä myllyyn näpäyttäessään moukkaa: "juurikin sitä!" ja johdatti lääketieteenopiskelijat pois potilashuoneesta.

Koko sairaalassaoloajan olin enemmän tai vähemmän töllättävänä, sillä uusia medisiinareita ravasi katsomassa rinnankorjausleikkaukseni lopputulosta. Opettavan professorin pyynnöstä jaoin auliisti sairaushistoriaani, ja kuuntelin mielenkiinnolla, kuinka medisiinareita tentattiin isojen leikkausten riskeistä. Proffan luennon seurauksena opin myös uutta omasta leikkauksestani. Kielekkeen valinta osoittautui ennakkotiedoista poiketen DIEP:iksi eikä TRAM:iksi. Mitä ihmettä?

TRAM:in ja DIEP:in eroja

Häkellyin lisätiedosta, sillä olin kokoajan ollut siinä uskossa, että uusi rinta tehtiin TRAM-kielekkeellä. Tosin uskon, etten plastiikkakirurgin mielestä, periaattessa, tehnyt mitään kirjainyhdistelmä-tiedolla. Kaikessa yksinkertaisuudessaan uusi rinta taiteiltiin vatsamakkarasta, eikä asiaa voi tämän helpommin ilmaista. Kuitenkin uteliaan luonteeni takia olisin halunnut ymmärtää isoa leikkausta enemmän.

Näin jälkikäteen ymmärrän paremmin uusintaleikkaukseen johtaneet syyt ja haasteet, mitkä johtuivat varmaankin kielekkeen valinnasta. Jo alunperin oli tiedossa, että vatsassani kiersi heikkoja verisuonia, ja ensisijaisen tärkeää rintasiirteen hengissä pysymiseen kannalta ovat hyvät verisuonet.

Faktaa on myös se, että lihas tarvitsee verenkiertoa enemmän kuin rasvakudos, joten verisuonitus on lihaksessa vahvempaa tämän ravitsemisen takia. Eli pelkästä rasvakudoksesta rinnan rakentaminen on riski. Näin omana pohdintana, voisin kuvitella, että uusintaleikkaus ja ongelmani saattavat johtua juurikin siitä, että lihaksen käytössä säästettiin.

Rinnankorjausleikkauksen yleisimmät
vaihtoehtomenetelmät

Kohdallani leikkausmenetelmäksi valikoitui siis DIEP-kieleke, missä säästetään suoraa vatsalihasta. En tiedä, miksi juuri tämä valinta tehtiin. Kenties haluttiin säästää lihasta ja helpottaa palautumista, sillä DIEP-leikkauksesta parantuminen on nopeampaa kuin TRAM:issa. Kaiken lisäksi nykyaikana TRAM on kuulemma jo vanhanaikainen ratkaisu.

Turvonnut melooni ja kuoliota
toisen leikkauksen jälkeen

Ongelmat eivät ole hylänneet minua, yllätys. Vastoinkäymiset kiertävät ympärilläni kuin pahaiset korppikotkat. Osa rakennetusta rinnasta on kuoliossa hapenpuutteen takia. Alunperin ajateltiin tilanteen korjautuvan itsekseen, mutta haavapolin jälkitarkastuksen yhteydessä todettiin, ettei edistystä ole tapahtunut. Operaatio, uusi rinta, jatkuu...

Ensi viikolla treffaan Maija kirurgin, ja hän päättää jatkot kuolio-alueen suhteen. Luultavimmin kärsimysnäytelmä jatkuu, sillä on päivänselvää, ettei syvä kuolio kasva umpeen ilman jatkotoimenpiteitä. Todennäköisintä on, että kuollut kohta poistetaan. En vielä tiedä miten ja milloin. Pelottaa!

Kaikesta huolimatta odotan mielenkiinnolla vuoropuhelua Maijan kanssa. Tosin viime kerralla Maija kommentoi turhautuneena: "sun kohdalla rinnan rakentaminen on ollut todella työlästä ja aikaavievää!" Herkkyystutkani tulkitsi tämän moitteeksi ja harmittelin, etten ollut varoittanut häntä etukäteen minua seuraavasta huonosta onnesta. Ensi viikolla selvinnee kumpi sanonta vie voiton: a) leuka rintaan, kohti uusia pettymyksiä vai b) vaikeuksien kautta voittoon. Katsellaan...

Ystäväni lähettämä kannustus

Kohti uutta rintaa vol 3 (välisoitto)

Hakeuduin uudelleen Töölön sairaalaan. En avoimin mielin, vaan uhkaavien vaatimusteni kanssa: "jos uusi tissi ei ilmaannu vatsakielekkeestä, niin perun leikkausaikani, mitäs siihen sanot?" Olin kärkäs, jotta tohtorinna inhoten luovuttaisi kohdallani ja kieltäytyisi rinnankorjausleikkauksesta. Samalla rinnattomuuteni siirtyisi hänen syykseen, ja minä jatkaisin uhrina proteesitissini kanssa... 

Ihana proteesitissini

"Mitä harrastat?", kysyy vino suu Töölössä ja takoo reiän puolustusmuurini. Harjoiteltuna laskettelen luikuria väittäen olevani himourheilija kaikissa lajeissa. Ajattelen sysimustien valheiden edesauttavan vaatimustani TRAM:ista (vatsakielekkeestä). Ja jos tissiä ei rakenneta vatsamakkarasta niin ei mistään muustakaan kehoni osasta. Luulisi tohtorinnan ymmärtävän, ettei urheilija voi uhrata reittään uuteen rintaan... 

Vesipisaroiden hakatessa kattoa, iloitsen, että Virpi on vaihtunut Maijaan. Hän ymmärtää tuskani tai ainakin valheeni ja pelkuruuteni. Tuhansilla sanoilla ja vatsamakkaroiden puristuksilla, hän haastaa minut: "tehdään täydellisestä makkarasta täydellinen luomurinta". En keksi enää tekosyitä, ja päätökseni myötä sisäinen rauha on saavutettu. Nyt on aika, uuden!

Kohti uutta rintaa vol 2 (painajainen)

Kurniva nälkä. Saan juuri lämpöisen aterian ruokatunnilla nenäni eteen, kun puhelin soi. Mätän ruokaa suuhun. Oletan lehtimyyjän soittavan keskellä päivää. En vastaa. Amorphiksen Smoke-soittoääni jatkuu ja jatkuu. Ruokarauha on mennyttä. Ei kait äidille ole sattunut mitään ja vastaan. "Hei. Täällä Tiina Töölön sairaalasta. Soitin kysyäkseni, pääsisitkö rinnankorjausleikkaukseen 20.11.?"

"Nytkö jo?", tuumasin, ja tavallinen arkipäivä sai kuumottavan hikikasteen. Olin olettanut jotain tapahtuvaksi vasta vuonna 2016. Siihen asti halusin matkata pää sannassa, kuten aina kun alan pelkäämään. Aikoinaan rintapatinkin toivoin vain katoavan itsekseen. Jospa se puuttuva rintakin siltä kasvaisi, kunhan odotan...

Unettomien öiden ja lukuisten päänsärkyjen jälkeen aloin vihdoin lukemaan "Rinnankorjausleikkauksen" käsikirjaa, jonka sain jo kaksi kuukautta sitten. Päätin ottaa tuntemattomasta niskaotteen, sillä selväähän on, että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Yllättäen en löytänytkään kirjasesta tietoa minulle kaavaillusta leikkauksesta eli reisikieleke TUG:sta. Miltei kaikissa tapauksissa uusi tissi rakennettiin vatsasta tai selästä, ja niistä löytyikin valtavasti tietoa sekä kuvia. Muuten käsikirja olikin täynnä yleistä liibalaabaa.

TUG-mysteerin edessä päätin turvautua KVG:hen (kato-vi**u-googlesta). KVG:n haulla löytyneet artikkelit vilisivät salakieltä SIEA, LD, ELD, DIEP, TRAM. Reisikieleke TUG:ista löytyi vain seuraavanlainen suomenkielinen teksti lääkäriseuran sivuilta:
"Reisikieleke. Reiden ylämediaalinen rasvakertymä voidaan irrottaa poikittain nivus-pakara- poimun suuntaisena ja siten, että se pohjautuu grasilis-lihakseen ja tätä ravitseviin verisuoniin ns. TUG-kielekkeenä (transversal upper graci- lis). Myös tämä kieleke soveltuu parhaiten välittömään rekonstruktioon, jossa tarvittavan ihon määrä on vähäinen (Wechselberger ja Schoeller 2004)."

Vaikka teksti oli vuodelta 2004, viimeinen lause antoi huonon mielikuvan leikkauksesta: "soveltuu parhaiten välittömään rekonstruktioon". Välittömästä korjausleikkauksesta ei ollut kohdallani enää kyse, koska tissipuolisuus on ollut osanani jo yli 2 vuotta. Syöpälääkäri kyllä kehui Virpi The plastiikkakirurgia mainetta niittäneeksi ammattilaiseksi. Vaikka Virpin valitsema leikkausvaihtoehto vaikutti Suomen mittakaavassa harvinaiselta, muu maailma oli takuulla pullollaan TUG-menestystarinoita.

TUG, reisikieleke

TUG reisikieleke-leikkauksen painajaismaisuus valkeni englanninkielisiltä sivuilta. Aiheesta löytyi paljon tietoa, joissa mainittiin TUG:in olevan vaihtoehto, jos vatsassa ei ole tarpeeksi massaa. Siitähän kohdallani ei ole kysymys, sillä kirurgin mielestä verisuonitus on vatsassa huonompi, ainakin minulla. Onkohan todellakin näin?

Opin gracilis-lihaksen lähtevän yläreiden häpyluusta pitkin sisäreittä. Lihaksen tehtävänä on lähentää jalkaa kehoa kohden. Leikkauksen jälkeen tätä lihasta ei ole, eikä lihasta voi enää käyttää. Tarkoittaako tämä, että jompi kumpi jalkani kulkee harallaan, ulospäin osoittaen? Muutenkin omaan jo länkisääret...

TUG leikkaus

Mielenkiinnolla luin TUG kielekkeestä lisää, koska jotain hyvääkin siitä luulisi löytyvän. Kauhukseni eteeni tuli lisää masentavaa tietoa.

Paranemisprosessi reisikielekkeen kanssa on hitaampaa kuin muissa leikkaustavoissa. Eli juurikin asia, jota stressaan hirveästi. Ainut ero TUG:n ja muiden siirteiden välillä oli, että, jostain kumman syystä, sairaalassa oloaika oli lyhyempi, yhteensä 3-4 päivää. Nyt toivon, ettei leikkaustavan valintaan ole vaikuttanut pelkästään sairaalan pyrkimys kustannustehokkuuteen!!

Tällä hetkellä kyselen itseltäni viimeisiä kysymyksiä. Miten kovasti halajan kaksitissisyyttä? Haluanko menettää jalkani toimivuuden rinnan takia? Tuleeko minusta sitten onnellisempi? Menenkö leikkaukseen, koska en halua nynnyn leimaa? Vai haluanko vain käydä koko prosessin läpi kaikkinensa? Vai inhottaako minua kuitenkin proteesin kutina ja paljaaseen kohtaan tulevat vesikellot? 

Faktaahan on, että kaikki tuntematon pelottaa. Siltikin leikkaus kuulostaa enemmän vammauttavalta kuin eheyttävältä. Grande kysymys lienee: "Virpi hei, oletko nyt ihan varma tästä TUG:ista?"

Kohti uutta rintaa vol 1

Se sama kysymys on askarruttanut mieltäni jo pari vuotta. Välillä se ahdistaa ja pelottaa. Välillä koen olevani turhamainen. Toisaalta kysymyksen edessä kuulen viulukonserton alkutahdit uuden ja ehjän elämän puolesta. En kuitenkaan näe vaaleanpunaisia pilvilinnoja uudesta kauniimmasta vartalosta, enää. Minua pelottaa. Pelkään epäonnistumista, kipua, huonovointisuutta ja jaksamista uuden edessä. Kykenenkö sitoutumaan reilun vuoden projektiin, kohti uutta rintaa?

Rinnankorjausajatus putkahti esille konkreettisesti keväällä, kun minut leikannut kirurgi kirjoitti lähetteen Töölön sairaalaan. Haihattelijana en ottanut asiaa kovin tosissani, ja ajattelin kutsun ehkä tulevan joskus loppuvuodesta tai ehkä vuonna 2016. Yllätyksekseni sairaala postitti kutsun jo samalla viikolla, edelleen mysteeriksi jääneenä, vanhempieni osoitteeseen, jossa kirje Töölön sairaalasta aiheutti vanhoille ihmisille ylimääräisiä rintatuntemuksia. "Onko tyttömme sairaampi, kuin mitä hän antaa olettaa!". Onneksi ei!

Paperisesta todistuskappaleesta huolimatta työnsin päätä pensaaseen, enkä halunnut ajatella koko asiaa. Todellisuus iski päivää ennen vastaanottoa. Aionko todellakin kyetä uuteen isoon prosessiin, taas?! Painajaiset rintasyövästä ja leikkauskivuista aiheuttivat unettoman yön.

Vastaanottoaamu alkoi migreenillä. Bussi kohti Töölöä oli täynnä hiuslakkaa sekä lemuja haju- ja partavesistä. Tunsin kuinka paineen tunne kohosi kohti kurkkua. Äkkiä ulos bussista oksentamaan. Pakottauduin seuraavaan bussiin, jossa istuin sormet sieraimissa blokaten mahdollisia migreeniä pahentavia "tuoksuja". 

Töölössä voin edelleen huonosti, ja pääni oli räjähtää jyskytyksen voimasta. Hikoilin, tärisin ja joku hoitaja talutti minut ilmoittautumistiskiltä neurokirurgian osastolle apua hakemaan. Sieltä minut talutettiin takaisin alakertaan. Eihän minulle pään operaatiota oltu tekemässä. Pikku migreenikohtaus vain, no big deal. 

Jotenkin onnistuin pääsemään Töölöntorin apteekkiin. Onneksi reseptissä oli vielä jäljellä migreenin täsmälääkkeitä. Suihkautin Imigran lääkettä sieraimeen toiveena pikaisesta helpotuksesta ja odotin Töölön sairaalan vastaanottoaulassa omaa aikaani. Aulassa pyöri vanhempi tissipuolinen nainen tukuisan harmaakiharaisen tukkansa kanssa. Hän ei edes peitellyt toispuoleisuuttaan. Hän näytti olevan sinut itsensä kanssa ja kantoi tyylikkästi toispuoleisuutensa. Arveluni tuskin osui väärään; hän oli takuulla samalla asialla kuin minäkin, kohtalontoveri. 

Melko tuhti rouva, plastiikkakirurgi, kutsui minut huoneeseensa, jossa tietokoneen vieressä istui nuori tyttönen. Tyttösen läsnäolo ei selvinnyt minulle, sillä hänestä tuntui olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Hänen tehtävänsä oli nähtävästi Rinnankorjausleikkauksen-käsikirjan tulostaminen, mutta hän ilmoitti, ettei käsikirjoja ollut, eikä sitä voinut tulostaa. Tuhti rouva tuhisi, huokaili ja ojensi opuksen minulle vastaanoton lopulla ilman mitään tulostusongelmaa.

Vastaanotolla ensitöikseen tuhti plastiikkarouva komensi: "Vaatteet pois". Hän puristeli ja likisteli minua selästä, vatsasta, pakarasta sekä reisistä. Hän näytti miettivältä ja tokaisi olevani liian läski vatsan tram-kieleke-kandidaatiksi. Migreenin kourissa tajunnantasoni oli muutenkin alentunut, joten tajuntaani iski vain sanat; liian läski. Sanattomasti huusin: "petos!! häväistys!" Eikö minun käskettykin kasvattaa vatsamakkaroita ylimääräistä tissiä varten? Mitä tapahtui ajatukselle, että omasta rasvasta tulee paras tissi? Minut on huijattu lihomaan, ja nyt olen vain huono kandidaatti, läski ja tonnikeiju. Hei haloo, haluan litteämmän vatsan ja pehmeän tissin!!

Tunnemyrsky aiheutti hikoilukohtauksen. Vasta viikko sitten kuiskasin kullalleni, että hän luultavasti silittää uutta tissiäni hyväillessään vatsani jylhiä muotoja, varsinaisia alppikukkuloita. Miten harhaluuloinen olinkaan. Rinta rakennettaisiinkin reisilihaksesta eikä vatsasta. Elämä yllättää jälleen.

Rinnankorjausleikkauksesta tuleva fakta oli musertavaa, enkä kuullut plastiikkakirurgin suusta mitään kannustavaa tai positiivista kyseisestä leikkauksesta. Migreenikipu alkoi tuntua pieneltä rinnan ja siirteen kuolioriskin rinnalla. Tiedossa olisi elämäni pahimmat kaksi vuotta, jolloin koko elimistö keskittyy paikkaamaan siirrealuetta ja yrittää hyväksyä uuden rinnan verisuonituksineen. Tiedossa olisi hoitoa tehostetussa valvonnassa ja sairaalan vuodeosastoilla. Jatkossa myös uutta leikkausta, nännin tekemistä ja nännin tatuointia. Puhumattakaan kontrollikäynneistä.

Pääni pyöri edelleen hurrikaanin jäljiltä, kun tuhti rouva kysyi, mitä ajattelin. Pelko ja kauhistus voittivat ykkössijan, ja hyvänä kakkosena tuli painajaismainen kuva reisipuolisuudesta reisisiirteen takia. "Olisinko taas vajavainen?", kysyin kauhistuneena. Kuulemma en enää kymmenen vuoden kuluttua, kun elimistö kompensoisi reisien kokoeroa, ja arpi jäisi alushousujen alle. Tietenkään en muistanut kysyä, tarkoittiko hän mummoalkkareita...

Pumpulitissi

"Tram kielekkeen käytössä on se hyvä puoli, ettei se infektoidu niin helposti..." Kuuntelin sujuvasti, kunnes puhe siirtyi ekspansioihin ja vaskulaarisiin siirteisiin. Siinä vaiheessa yhteinen kieli loppui, mutta havahduin nopeasti tuttuun läski sanaan. Kuulemma paras ja pehmoisin rinta rakentuu omasta rasvakudoksesta. Kysymys kuuluukin: mikä on painonpudotuksen ja tissirasvan sopiva suhde? Uskallanko pudottaa painoa vielä paljonkin (jos jaksan...) vai onko parempi jättää kaikki nykyinen rasvamössö, jotta sitä on tarpeeksi työstämistä varten? Ehkä ensimmäinen satsi menee piloille. Voi voi ja Biafran lapset näkevät nälkää...

Kysyin uteliaisuudestani "tavalliselta" kirurgilta rinnankorjausleikkauksesta, ja sain varsin kirurgimaisen mamboutsambou yksinpuhelun. Tietenkin asiaa kannattaisi kysyä tekevältä taholta eli plastiikkakirurgilta. Onkologi taas kauhisteli kysymystäni: "ensi vuonna sitten... aikaisintaan! Tässä tilanteessa on hyvä odottaa pari vuotta". Hänen mielestään aggressiivinen, invasiivinen syöpä saattaa hyvinkin uusiutua, ja korjausleikkaus huonontaa syövän uusiutumisen havaitsemista. Säälivä ilme ei antanut suurta toivoa. Tuokin kuvittelee selviävänsä tästä hengissä...

Korjausleikkaus on mietityttänyt minua, sillä proteesi kutittaa. Tai mistä tiedän, onko proteesi syypää epämielyttävyyteen vai kiukutteleeko sädehoidettu rinta muuten vaan. Syntipukiksi olen kuitenkin valinnut epäaidon lisäkkeen; allergikko kun olen. Samalla mietin, millaistahan elämä olisi silikonitissien kanssa? Varmaan käsi olisi rintavarustuksessa alvariinsa. Eikä todellakaan kysymys olisi itseni "viihdyttämisestä". Varmaan repisin implantit irti kynnet verillä silikonikutituksen iskiessä.

Mitä ylimääräisiin kiloihin tulee, herkuttelen taas Polly namuilla. Tosin Roosa nauhan kunniaksi pitäisi syödä Geishaa. Yksi suosikeista sekin. Kuitenkin jo kertynyt 15 kilon ylimääräinen paino on pudonnut viiden kilon verran liikunnan lisäyksellä. Vaikka makkaramaha on keventynyt, pullataikinaa roikkuu edelleen. Ehkä joskus rasvaimun jälkeen lopputilanteena voi olla tiimalasivartalo, pumpulin pehmeä tissi sekä tärkeimpänä se itsestään selvyys eli terveys!