lauantai 16. tammikuuta 2016

Kohti uutta rintaa vol 7 (miltei valmis)

Jokapäiväinen ex-kumppani (luxusmalli massage form)
sekä vesitemmellykseen soveltuva proteesi
Kuuden viikon tissikatsaus Töölön Sairaalassa sai mukavat arvostelut. Maija, plastiikkaguru, arvioi haavojen parantuneen, olosuhteisiin nähden, hienosti. Sitä hän kuitenkin ihmetteli, miten olin malttanut olla ilman rintaa miltei kaksi ja puoli vuotta.

Suurin syy tissittömyydelleni oli pelko rintasyövän mahdollisesta uusiutumisesta, sillä saamani arvosanat: gradus 3 (ärhäkkäin), HER-2 positiivisuus, korkea solujen jakautuminen ja etäpesäke kainalossa, antavat vahvan oletuksen rintasyövän vaarallisuudesta ja korkeasta uusiutumisriskistä. Onkologin siunauksella tissiprosessi saattoi alkaa, sillä vaakakupissa ulkonäkö versus terveys; terveys voittaa aina!

Leikkauskammoisena puukon iskujen ja epämukavuuden odottaminen ei miellytä, ja koska leikkauksissa on omat riskinsä, vanhaan tuttuun on suhteellisen helppo jämähtää. Nyt olen kuitenkin iloinen, että poistuin mukavuusalueelta, voitin pelkoni enkä tyytynyt riskivapaaseen vaihtoehtoon, proteesiin.

Haava- ja arpihoito jatkuvat edelleen. Uutena hoitoon on lisätty lompakkoa keventävä Mepiform silikonilaastari. Pieni pätkä laastaria maksaa liki 20 euroa, ja silikonilaastarilla hoito jatkuu 3-6 kk. Mitähän vaakakuppi tähän sanoisi? Köyhyys vai rumuus? Kenties rumuus jos pelkkä lihaklöntti riittää. Toisaalta köyhyys, jos estetiikkaan edes yrittää pyrkiä.

Vatsan alue on myllätty uuteen uskoon, joten sisäistä arpikudosta ja sen myötä turvotusta on pitkin vatsaa. Vatsa on kova kuin kivi, ja myllättyä kudosta ja -lihasta haluaisi suojella kävelemällä kumarassa. Hyvän ryhdin ylläpitäminen on kuitenkin jatkon kannalta tärkeää, ellei jatkossa halua muistuttaa kyttyräselkäistä Notre Damen kellonsoittajaa.

Haavojen parantumista odotellessa voi vaikka seurailla "kaksosten" kaverustumista. Toinen on antanut periksi maan vetovoimalle ja kadehtii uutta mahasta muuttanutta siskopuoltaan. Tämä törröttääkin terhakkaana värin vivahtaessa auringon päivettämään ruskeaan, mutta sisko voi sentään leveillä nännillä ja arvettomuudella. Melkoinen tasapeli. Seuraava vaihtoehto on mennä ulos, jossa pakkanen pistelee tuhansia pikku neuloja nenänpäähän ja poskiin. Saapa ainakin rusottavat posket, punaisen nenän, "kaksosten" pysyessä lämpöisinä villan ja pompan alla.


Näin se homma etenee. Ensin kuoppa 2,5 vuotta









sitten piirretään
rinnanpohja-alueet ja siirrealue













Lopulta "Matti Nykänen"-asento ja 
lopultakin kaksi "pulleaa" purjetta