Kohti uutta rintaa vol 11 (nippelistä nänni)

Alkutilanne

Tulehtunut. Tieto ei tullut suurena yllätyksenä. Enemmän olisin hämmästynyt, jos parantumisprosessi olisi ollut helppo ja mutkaton. Ehkä tähän väliin sopii jälleen sanonta: "alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo".

Mytätty nahkapala alkoi hoitamisesta huolimatta hehkumaan, turpoamaan ja särkemään, vaikka tississä ei juuri tuntoa olekaan. Tietämättömyys siitä, mikä oli normaalia ja mikä ei, sai minut soittamaan Töölön plastiikkakirurgiseen yksikköön, jossa olettivat, että ompeleet olivat alkaneet ärsyttämään. Sain kehoituksen poistattaa tikit paikallisella terveysasemalla ja seuraamaan tilannetta.

Seuraavana päivänä lähdin toivoa täynnä terveyskeskukseen jonottamaan. Paikallinen käytäntö oli mysteeri. "Ota biljetti ja istu odottamaan". Ei siinä varmaankaan mitään outoa ollut, mutta kilttinä ja huomaavaisena henkilönä ihmettelin, kun muut eivät noudattaneet kehotusta. Istuin pitkän tovin ja toisenkin ja ihmettelin, kun muut marssivat ilman biljettejä ilmoittautumisluukulle. Osa biljetin ottaneista kutsuttiin johonkin takahuoneeseen, josta asiakkaat eivät näyttäneet enää palaavan. Olinkohan ottanut surmansuuhun johtavan jonotuslappusen? Kauhuissani marssin luukulle, josta apua oli saatavilla samantien.

Hoitaja oli virkeä ja nuori, ja ryhtyi oitis nyppimään törröttäviä tikkejä. Plop plop lentelivät tikit mahalleni, kunnes koin jotain ärsyttävää nykimistä, jota seurasi avunhuuto vanhemmalle hoitajalle. Tämä ryhtyi tuumasta toimeen ja nyki nykimistään. Lopulta he nykivät molemmat, kunnes totesivat, että alemman kerroksen tikki ei lähtenyt pois, joten poistotoimenpiteet lopetettiin siihen.

Jo paranemassa

Tilanne ei suinkaan parantunut tästä, sillä tikkien poisto oli avannut kolon nännin alle, ja kolosta tursusi märkää eritettä. Aloin tunkea Sorbact-nauhaa koloon, jotta bakteerierite tulisi pois. Kaikki alkoikin näyttämään erinomaisen hyvältä, sillä kolo pieneni pienenemistään. Tosin muotoiltu nänni oli osittain humpsahtanut ilmestyneeseen poteroon ja tukki käytävän.

Mielenkiinnolla jatkoin paranemisprosessin seuraamista. Pienen pieni epäilys nosti kuitenkin päätään, sillä "nännin" viereen oli kasvamassa toinen nänni. Kirkkaan punainen mollukka loisti kuin laserpointterin piste. Tästä havahtuneena aloin tutkimaan kohoumaa, joka räjähti käsiini. Kumpu pulppusi verta ja mätää kuin bideesuihku.

Aloitin Sorbact-hoidon taas, ja suojasin luomusta sideharsotaitoksin ulkoisilta ärsykkeiltä. Aina haavalappuset eivät riittäneet, sillä nänni jakoi auliisti eritettä haavalapun lisäksi paitojen etumukseen. Pyykkäämistä riitti.

Tällä hetkellä tilanne on rauhoittunut, ja lähinnä arpimuodostelma muistuttaa tulehduksesta. Nyt odotan toukokuuta ja tatuointiaikaa. Saas nähdä, miten se sitten menee...

Tämän hetken tilanne