Vuonna 2013 vietin joulua sytostaattihuuruissa. Voin huonosti. Olin apaattinen ja väsynyt, mutta tein silti rutiinijoulua. Tavallinen joulupuurtaminen kuului jo vuosikymmenten ajan joulukuuhun, joten haalin muun muassa joululahjoja kolmen viikon sytostaattivapaalla. Pakko! Samalla jynssäsin lattioita, ja isä tamppasi mattojani. Vanhuksia yritin auttaa parhaani mukaan, ja kipusin tikkailla milloin verhojen ripustamiseen ja välillä joulukuusen koristeluun. Omat sormeni tungin myös jouluruuan laittoon. Siinä jouluaatto meni yleensä kolmestaan vanhusten kanssa ja seuraavana päivänä sukusyöminkien parissa; traditio vuosikymmenten ajalta.
 |
| Quantas, ehkä maailman paras lentopalvelu |
Vuonna 2014 seurasin etäisesti muiden tuttujen jouluvalmisteluja ja -suunnitelmia Australiasta käsin. Eräillä perinteet jatkuivat, kun taas toiset heittäytyivät kylpylän vesiliukumäkeen ja osa laivalle valmiiseen jouluun tai ulkomaille. Ensimmäistä kertaa pysähdyin tarkastelemaan mielenkiinnolla muiden joulun- ja vuodenvaihteenvalmisteluja, sillä nyt siihen oli aikaa omalta touhotukselta. Vaikka jokaisella on omat perinteensä juhlapyhien tekemiseen, niin kaikilla taisi kuitenkin olla toiveena valkoinen ja onnellinen joulu sekä terve uusivuosi.
 |
| Flinders street station |
Joulukuussa hyppäsin lentokoneen kyytiin kohti kesää. Matkasin Australiaan, jossa jouluhössötyksestä ja joululauluista ei ollut tietoakaan, ainakaan paljoa. Yli kolmenkymmenen lentotunnin jälkeen aurinko porotti, ja ihmiset olivat iloisen rentoja. Kevät oli muuttunut kesäksi, ja kukat olivat puhjenneet kukkaan. Siideri terassilla muistutti kuumasta Suomen kesästä, eikä joulunodotuksella ollut mitään merkitystä. Ei joulukiireitä tai -lahjoja; vain omaa aikaa ja taas yksi toteutunut unelma.
Ensimmäinen lomaviikko sujui mukavasti Melbournessa ystävieni hellässä ja hauskassa huomassa. He olivat kaikessa sydämellisyydessään luopuneet omasta makuuhuoneestaan ja antaneet sen minun käyttööni. Bless you! Kyseisissä puitteissa jetlagistä olikin helppo selviytyä kahdessa päivässä melatoniinin ja rentouttavan seuran turvin. Väsymyksen poistossa auttoivat myös mureat suussa sulavat kengurupihvit ja aussien hyvä siiderivalikoima. Voiko parempaa olla: ystävät, maukas ruoka ja kitalakea kutittavat poreet.
 |
| Melbournen keskustaa |
 |
| Lähiötä |
Melbourne osoittautui varsin kotoisan kivaksi kaupungiksi siitä huolimatta, että ihmisiä siellä asusteli enemmän kuin koko Suomessa yhteensä. Hauskaa Melbournessa kenties oli sekin, etten kokenut olevani täysin turisti, vaan asustelin ystävieni luona lähiössä muiden paikallisten tapaan ja nautin erilaisista illanvietoista ympäristöissä, joihin en ole koskaan uskonut pääseväni tai meneväni. Vai kuinka moni on bilettänyt suljettujen muurien sisäpuolella laukkaranchilla?
Jättimäisellä ranchilla järvineen vietettiin "barn (=lato) warming" -juhlia, jossa ystäväni työkaveri, Brent, muutti päätalolta "latoon" ja järjesti kavereilleen tupaantuliaiset. Mielikuvissani ladossa oli heinäpaaleja, ja lautojen välistä puhalsi viheliäinen tuuli. Kattia kanssa (niitäkin siellä oli, katteja), Brent asuikin varsin mukavasti yhdessä monesta ratsutalleista. Puitteet ja mukavuudet hipoivat kotoisuutta ja maanläheisyyttä.
 |
| Lammas |
Juhlat muodostuivat hauskaksi jo senkin takia, että minut, ventovieras kuokkija, otettiin lämpöisesti vastaan. Lisäksi paikallinen ruokakulttuuri tuli erinomaisesti tutuksi tällä visiitillä. Kokonainen lammas pyöri vartaassa viilenevässä illassa heinäsirkkojen viulukonsertossa. Toisessa grillissä valmistui erilaisia itsetehtyjä, lihaisia makkaroita. Näiden lisäksi tarjottiin lisukkeita. Voin sanoa, että BBQ oli herkullista ja lammas mureaa. Juhlaväkeä järkytimme tuliaisillani. "Jälkiruuaksi" Suomitytöt tarjoilivat salmiakkikossua, leijonalikööriä sekä erilaisia salmiakkimakeisia. Vastaanotto oli oksentamisesta/sylkemisestä kunnon makusteluun. Eräät jopa väittivät nauttineensa mustasta mausta ja palasivat pullolle/karkkipussille for bad black liquorice...
Jotta koko kirjoitus ei mene liian kosteaksi, jätän mainitsematta villit jatkot lopetetussa kahvilassa, ja siirryn Melbournen St. Kildan rannalle.
 |
| Auringonlasku St. Kildalla |
 |
| Sinipingviini |
Auringonlasku, pingviinit ja kitesurfing muodostivat hienon iltanäkymän merelle St. Kildalla. Rantsussa oli muutakin mukavaa kuin meri, sillä Openair leffailu oli nautittava kokemus merenrannalla, alla tähtitaivaan. Välillä kesken leffan huomasin tuijottavani ympäristöä ja tähtiä enemmän kuin itse elokuvaa. Vedin syvään keuhkoihin meri-ilmaa, ja kiitin mielessäni, että sain nauttia elämästä edelleen. Pienen kiitollisuushetken jälkeen palasin taas säkkituolitodellisuuteen, otin palan pizzaa ja lasin kuohuvaa. Viihdyttävä leffa jatkukoon.
Toki turistijuttujakin tein. Eihän Aussivisiitti ole mitään ilman villieläimiä. Koska eläimet eivät tulleet minua lähiöön katsomaan, paitsi jättilepakot ja possumit, lähdin retkelle. En kuitenkaan päässyt Healesvilleen ihmettelemään nokkaeläimiä, joten päädyin Churchillin ja Phillipin saarten bussimatkailuun, kuten moni muukin turisti.
 |
| Koalaa tuotiin halattavaksi |
Matkalla saarille vein rahojani Moonlit Sanctuaryyn. "Rahastus" ei vaivannut minua, sillä todellakin uskon, että rahat menevät eläinten hyvinvointiin. Maksoin muunmuassa extraa, että pääsin likistelemään koalaa eli pussikarhua. Koalan papanakakka tuoksui eukalyptukseltä, enkä aikonut jättää nuuhkintaa pelkkään kakkaan. Ainoastaan eukalyptuksen lehtiä syövä karhu oli yllättävän iso, leppoisa ja pörröinen. Sen turkkiin upposi molemmat käteni ja tuuhea turkki kutitti nenää nuuhkiessani laiskanpulskaa lehtiä mussuttavaa koalaa. Ihana ja raikas suloisuus oli hän, siis koala ei toi kuvan setä!!
Koalan luota en olisi hennonut lähteä, mutta kengurut kutsuivat. Kävellessäni kohti kengurumetsää bongasin wombatin, joka kuorsasi pesässään. Hassu pussieläin sekin. Ja sitten ne kengurut ja wallabit. Olin kuullut, että "pomppijat" saattoivat olla vihaisia ja läpsästä turisteja, joten lähestyin hyppiviä, pitkähäntäisiä eläimiä hiukan varoen. Varovaisuus oli hetkessä tiessään. Heitin repun selästäni ja istahdin keskelle kenguru- ja wallabilaumaa varomatta mahdollisia skorpioni- tai hämähäkkiansoja. Osa pussieläimistä nuuskutti tukkaani, mutta suurinta osaa pitkäripsisistä söpöläisistä kiinnosti kantamani kenguruherkku (siemeniä, pellettejä...), mikä oli tarkoituksenakin. Tyrkytin jyväsiä pienille ja suurille. Rapsutin ja halasin. Ihmettelin hassuja pomppijoita ja hyppäsin itsekin toisen luota seuraavan luokse. Suoraan sanottuna: I fell in love!
 |
| Wallabi "vauva" |
 |
| Common Wombat |
 |
| Kenguru ja joku Chica Loca |
 |
| Kakadu |
 |
| Papukaija mun repun kimpussa |
Ikävä kyllä saaret odottivat, joten kengurut ja wallabit lintuineen jäivät taakse. Taakse jäi myös reppu lompakkoineen... Bussissa iski jano, mutta reppu pulloineen oli teillä tietymättömillä. Onneksi bussi lepäsi kääntyvillä pyörillä, ja sitä kuljetti pitkäpinnainen kaveri. Palatessani takaisin kengurumetsään reppu lojui maassa vetoketjut aukinaisina ja kaikki tavarat tallessa. Huh, kengurut eivät innostuneet juomaan vesipulloa tyhjäksi :)
 |
| Lampaan keritsemistä |
Sydämeni tykytti. Ei reppuepisodista vaan onnesta. Vuosi sitten ajattelin kuolevani. Nyt rapsutin koaloita, haistelin eukalyptuskakkaa ja syötin pomppu-kenguruita. Näiden ihanuuksien jälkeen lammasfarmin koiratemput ja lampaiden keritsemiset tuntuivat latteilta, ikävä kyllä. Fiilistä nostatti kuitenkin Phillip saarelle vievä kaunis merenrantatie, jonka mäkisissä heinikoissa wallabeja pomppi siellä täällä. Minä ja muutama muu seurasimme niiden liikehdintää silmät ihmetyksen vallassa jokaista liikettä ahmien ja ihastuksesta huokaillen.
.jpg)
Phillip saaren suurimpina vetonauloina toimivat sinipingviinit, ja pingviiniparaati oli saanutkin saarella valtaisat mittasuhteet. Minua hiukan hävetti istua rakennetussa katsomossa tuijottamassa pingviinien vaellusta merestä pesäkoloihinsa illan hämärtyvinä tunteina. Oli toki söpöä nähdä pienten taapertajien pullahtavan merestä rannalle, kerääntyvän ryppäiksi ja vaappuen katsomojen välistä kohti kallion koloja poikasiensa luo. Valokuvaaminen oli ehdottomasti kiellettyä, sillä pingviinin häkeltyminen esimerksi salamavalosta saattaa poikasen vaaraan, sillä emo tai isä oksentaa poikaselle tarkoitetun ruuan väärään paikkaan, ja poikanen jää ilman. Kiinalaiset turistit eivät kunnioittaneet luontoa saati noudattaneet kieltoja. Järkytyksekseni he myös heittivät roskia luontoon. Hyi hyi ja minusta kehkeytyi rasisti.
 |
Ferntree
|
Luonnollisestikaan Australian ihanuudet eivät loppuneet eläimiin tai muihin elämyksiin. Luonnon lisäksi nähtävyydet ja upeat maisemat olivat vertaansa vailla. Olin aina halunnut nähdä 12 apostolia ja viilettää pitkin eteläistä Great Ocean Roadia. Mielikuvissani tosin aurinko porotti siniseltä taivaalta, mutta todellisuudessa vettä vihmoi ajoittain niin paljon, että taitavat surffarit ja kauniit hiekkarannat peittyivät vesitihkun taa. Ferntree metsään en halunnut lähteä kastumaan, mutta onneksi ikävä kosteus taukosi ajoittain ja sain kokea ekstaasin nähtyäni apostolien kunnioitettavan rivistön. Kyllä oli komiaa, ja ajoittain mieleen pulpahti ajatus: "olisipa ihana asua täällä!"
 |
| Twelve Apostoles, Great Ocean Roadin varrella |
Viikon jälkeen koitti jäähyväisten haikea hetki, ja viiletin Australian sisäisellä lennolla pohjoiseen, päämääränä Cairns ja suuri valliriutta. Viiden tunnin lennon jälkeen kävelin lentoaluksesta paahtavan kosteassa helteessä kohti terminaalia. Paita liimautui selästä ihoon kiinni, ja hikipisarat tippuivat lyhyestä tukasta korvakäytävään. Puuskutin punaisena rinkka selässä pick-up paikalle. Huh huh, hotelliin ja suihkuun.
Cairns oli miljoonakaupungin jälkeen mukavan pieni ja kompakti rantalomakohde. Pakollisena nähtävyytenä siellä ja koko Queenslandin alueella vallitsi Unescon perintökohde Great Barrier reef eli suuri valliriutta. Tämän lisäksi myös Daintreen viidakkometsä. Molemmat kuuluivat mielenkiinnon kohteisiini, joten varasin heti seuraavalle päivälle matkan valliriutan elävään korallimaailmaan.
Uusin mielenkiintoni kohdistui scuba divingiin. Ajattelin, että olisi korkea aika kokeilla sukeltamista laitteiden kanssa. Ainakin puitteet ja näkymät olisivat ikimuistoiset. Sukeltamista varten joutui täyttämään terveyskyselyn. Terveyskyselyssä kävi ilmi leikkaus ja rintasyöpä, joten miehistö joutui kysymään lääkärin mielipidettä turvalliseen sukellukseen. Mielipahakseni en saanut lupaa sukeltaa. Sädehoidosta ja kemoterapiasta oli liian vähän aikaa. Terveysriskit olivat liian korkeat... Suoraan sanottuna olin jo tyystin unohtanut matkalla koko syövän. Tunsin oloni täysin terveeksi ja hyvinvoivaksi. Elämä ei voinut olla parempaa! Harmillisen typerä muistutus epäonnestani...
 |
| selfie |
Valliriutalla tyydyin snorklaamaan märkäpuvussani. Olin valinnut matkan, jossa pääsen olemaan mahdollisimman pitkään merellä, ja snorklaus-innossani poltin pohkeeni, joita märkäpuku ei suojannut.
 |
| Joku fisu ja korallia |
Ensimmäisenä Nemo kala ui vastaani värikkään korallin lomasta ja usea muukin utelias uskaltautui iholle. Hassua ja ihmeellistä, miten paljon elämää merenpinnan alla asusti.
Kuulen vieläkin korvissani huminan ja veden liplatuksen. Tuntui, ettei maailmassa ollut muuta kuin minä ja meri. Rauhoittavaa!
 |
| Skyrail Kurandaan |
Reissu olisi ollut vajavainen ilman viidakon kuumutta. Lähdin 37 asteen kuumuudessa ylös vuorille, metsään ja viidakkokylään. Hikinorot valuivat päästäni kehoa pitkin alushousuihin. Ilmanala ei kirvoittanut minusta innokasta liikkujaa, vaikka korkeat viidakon puut heittivät ylleni mukavan suojaavan varjon auringon armottomalta paahteelta. Ja voi että, miten ne puut olivatkin hassuja. Kesken puiden runkoa kasvoi saniaisia, jotka loivat mukavan pesän käärmeille ja linnuille. Erinomaisen hauska yksityiskohta.
Leppoisan ja kuuman Cairns-lomailun jälkeen lensin Sydneyyn, jonka kauneudesta olin kuullut ylistystä jo Budapestissa tapaamiltani ihmisiltä. Odotukseni olivat todella korkealla, ja minut vastaanotti mukavan kumpuileva miljoonakaupunki, ja taksikuski, joka halusi viedä minut "treffeille". Ihmettelin kaupungin mahdollista vieraanvaraisuutta. Kuuluiko illallinen taksikyydin hintaan vai oliko kaupunki täynnä outoja hiippareita? Epäilevä Essi ei tykkää...
 |
| Harbour Bridge ja Sydneyn oopperatalo |
Hotellini sijaitsi keskeisellä paikalla, mutta kodittomat, kerjäläiset ja tappelu hotellissa eivät edistäneet mielikuvaa Sydneystä maailman kauneimpana kaupunkina. Tämän lisäksi osuin keskelle tulipaloa ja panttivankidraamaa, sillä hotellini sijaitsi lähellä Lindtin kahvilaa. Tästä syystä keskustan kadut olivat suljettuina, ja kaupunki vaipunut kaaoksen valtaan. Toki Sydneyn oopperatalo oli arkkitehtuurisesti kaunis kuten myös Sydney Harbour Bridge ja moni muu paikka, mutta yleisfiilis jäi latteaksi.
Onneksi lähdin Sydneyn vilinästä haistelemaan raikasta ilmaa Greater Blue Mountains alueelle, jossa kasvoi noin 120 erilaista eukalyptuspuulajiketta. Vuoret kuuluivat Unescon maailmanperintöluettelon suojelukohteisiin, ja siellä tuoksui mukavasti eukalyptukselle. Puiden haihtuvat öljyt taittoivat auringonvaloa siniseen, mistä vuoret olivat nimensä saaneetkin. Siellä oli kyllä tosi kaunista.
Aurinko porotti armottomasti, mutta metsässä oli hiukan viileämpää. Kuvittelin näkeväni riikinkukon, sillä
lyyralinnulla on samantapainen pyrstö. Yritin epätoivoisesti ottaa vilkkaasta linnusta kuvaa. Se tuntui vain nauravan sulkiinsa ja matki kameran ääntä. Epäonnistuneiden yritysten jälkeen tyydyin ihastelemaan sen kylpyhetkeä vesiputouksessa.
Kaikki kaunis loppuu joskus. Palasin Suomeen keskelle viimaa. Jostain, luultavasti töistä, onnistuin imuroimaan itseeni noroviruksen. Olen kuumeillut ja ripuloinnut. Ikäväkseni maailma huutaa taas nimeäni. Pöh. Tulisi edes mukavat talvi-ilmat, että pääsisi vaikka hiihtämään. G' day folks!
 |
| Matkan pääkohteet: Melbourne, Cairns ja Sydney |
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
