Ettei syöpäily vaan unohtuisi!

Sytosalissa haisee kalmalle, ja ikävät muistot kutittelevat oksennusrefleksiäni tuijottaessani ringissä istuvia pipo- ja peruukkipäitä. Jokaiselle tippuu myrkkyä tippalaskijan kautta. Yhdellä on vahva tukka ja hätääntynyt katse. Kaikesta näkee, että hän on ensimmäistä kertaa sytohoidossa ja hakemassa toivoa vakavaan sairauteen. Hoitaja kertoo, mihin hänen tulee ottaa yhteyttä, jos tiputuksen jälkeen ilmaantuu vakavia haittavaikutuksia. Ei käy kateeksi ajattelen ja voin pahoin pelkästä ajatuksesta, että joutuisin takaisin hoidon oravanpyörään. Uutena syöpiksellä on tippalaskurit. Minulle myrkyt tippuivat randomisti. Edistystä!

Menin vuosikontrolliin syöpikselle. Lääkärin vastaanotolla kuulin, että sold-tutkimus, jossa olen osallisena, on päättynyt. Nyt odotellaan tuloksia biologisen Herceptin lääkkeen tehoista ja haitoista, kun hoitoketjuna on vuoden Herceptin tiputus tai lyhyt kolmen kerran tiputus. Minä sain lääkettä vain kolme kertaa, jonka oletetaan olevan yhtä tehokas kuin vuoden annos. Nähtäväksi jää.

Herceptinin vaikutusmekanismia

Herceptiniä on käytetty jo 2000-luvun alusta lähtien, mutta haittavaikutusten ja tehokkaiden annospituuksien tutkinta jatkuu. Ennen Herceptiniä, HER-2 positiivinen rintasyöpä oli melko varmasti kuolemantuomio, sillä tavanomaiset sytostaatit eivät kyenneet estämään aggressiivisen syöpäproteiinin vaikutuksia terveisiin soluihin. Voisin verrata HER-2 proteiinia doping-aineeseen, joka buustaa syöpäsoluja kasvamaan ja levittäytymään viereisiin kudoksiin, kunnes syöpäsolut saastuttavat koko kehon. Eli jotain edistystä hoitoon on tullut sitten 1990-luvun (kuulostaa kyllä melko vanhalta hoidolta jo sekin). Siltikin tiedän rintasyöpäpotilaita, jotka ovat menehtyneet Herceptinistä huolimatta. Eli Herceptinkään ei välttämättä pelasta rintasyövältä, mutta se antaa lisää toivoa ja elinaikaa.

Syöpiksellä todettiin, että kaikki on kohdallani nyt kunnossa. Hyvien uutisten lisäksi lääkäri mainitsi myös uusiutumisriskin syöpälaatuni takia (gradus 3, HER-2, metastaasi). Kuulin, että tilastollisesti eniten uusiutumisia tapahtuu ensimmäisten 2-3 vuoden aikana sädehoidon päättymisen jälkeen. Kolmen vuoden jälkeen uusiutumisriski vähenee. Sädehoitoni päättymisestä ei ole kulunut vielä vuottakaan, joten kolme vuotta kuulostaa pitkältä ajalta jännittää. Sitä ennen saan kuulostella kaikkea epänormaalia kehossani ja miettiä, onko se syövän kätyri, joka kolkuttelee...

Kahdessa kuukaudessa kuoleman enkeli on kolkutellut kolmen syöpätuttuni ovea. Totean: "rauhallista matkaa! En unohda. Miten voisin?"