Olen ollut sairaanloinen ehkä aina. Ei kiinnostanut vauvana synnytyskanava saati maailma. Kohdussa olisin voinut pötkötellä iäisyyden. Harmi, että pakottivat syntymään. Siitä se sitten alkoi, jonkun sortin sairastelu ja kohelluskierre. Olin keltainen vauva. Joku voinee ajatella; kinukki. Ehei, minussa ei ole pisaraakaan aasialaista tai muutakaan keltaisuutta aiheuttavaa geeniä. Supisuomalainen tylsimys, joka, noh, oli vaan sairaanloisen keltainen, mutta muuten kaunis; lapseksi. Kaunis, vaikka itse sen sanonkin. Ja vaatimattomuushan ei kaunista!
Mistä keltaisuus johtui? Bilirubiinin kertymisestä vereen. Bilirubiini on punasolujen hemoglobiinin hajoamistuote, joka maksan tulisi laittaa uusiokäyttöön. Mun maksaa tuo duuni ei silloin kiinnostanut.
Keltaisuus voi johtua myös äidin ja lapsen veriryhmien yhteensopimattomuudesta. Voisiko siis yleistää, että tästä johtuu vaikea äitisuhde myöhemmällä iällä? Entä alkoholin sopimattomuus ja anemian rajamailla eläminen? Ainahan voi leikitellä näillä ajatuksilla, vaikkei tieteellistä näyttöä löytyisikään.
Keltaisuus voi aiheuttaa aivovauriota. Voimakas keltaisuus vaatii sinivalohoidon. En tainnut saada sitä, koska silloin sitä ei ollut. Itseasiassa en saanut mitään hoitoa. Äiti ei ainakaan muista. Äidin muistikuvat mun vauva-ajasta kiteytyivät seuraavasti: "sä pilasit mun kropan, senkin jättivauva!". Siispä onko mulla aivovaurio? Siinäpä vasta oiva kysymys. Mikä aivovaurio on? Kehitysvamma, älyllinen jälkeenjäänneisyys tai jollain tasolla fyysinen vajavaisuus. Olenhan mä välillä vähän hidas, mutta onhan mulla korkeakoulututkinto ja muutama muu tutkinto sen lisäksi; sentäs. Onko se todiste älyllisyydestä? Taidan olla vain päämäärätön. Ainakin matemaattisesti olen lahjaton, joten taitaa mulla aivovaurio olla. Vaurio on luultavimmin rajoittunut päälaenlohkoon, joka vastaa matemaattisesta älykkyydestä. Tai sitten matemaattinenlahjattomuus on seurausta muutamasta saamastani päätällistä. Oli miten oli. Tosiasia on silti sama, lahjaton. Fyysisesti olen vain heikko mutta perusterve.
Mistä on heikot lapset tehty? Huonolta kuulostaa; sokerista, vedestä ja kenties bilirubiinista. Tosirakkaus solmittiin minun ja sokerin välille jo vauvana, sillä en syönyt mitään. Jättivauvasta tuli minimaalinen anorektikko. Ruoka ei maistunut. Epäilen, että minussa asui jo silloin pieni räyhähenkinen kapinoija, joka kapinoi pakotettua debyyttiä vastaan. Itsemääräämisoikeuttani sorrettiin. Neuvolakirjassa oli lastenlääkärin tuskaiset merkinnät siitä, että lapsen suuhun pitää tunkea edes jotain. Yllättäen mehu ja sokeri maistuivat. Siis huomatkaa, vain ruokosokeri. Tarkat makunystyräni erottivat jo silloin feikin oikeasta :) Ei maistunut maito, kalkkitabletit eikä D-vitamiinisuklaa. Ehkä sokerin lisääminen äidinmaitoon olisi auttanut, ehkä. Siinäpä vinkki "anorektikko"vauvojen (tai itsetuhoisten) vanhemmille. Olkaa hyvät, ei kestä kiittää.
Mistä keltaisuus johtui? Bilirubiinin kertymisestä vereen. Bilirubiini on punasolujen hemoglobiinin hajoamistuote, joka maksan tulisi laittaa uusiokäyttöön. Mun maksaa tuo duuni ei silloin kiinnostanut.
Keltaisuus voi johtua myös äidin ja lapsen veriryhmien yhteensopimattomuudesta. Voisiko siis yleistää, että tästä johtuu vaikea äitisuhde myöhemmällä iällä? Entä alkoholin sopimattomuus ja anemian rajamailla eläminen? Ainahan voi leikitellä näillä ajatuksilla, vaikkei tieteellistä näyttöä löytyisikään.
Keltaisuus voi aiheuttaa aivovauriota. Voimakas keltaisuus vaatii sinivalohoidon. En tainnut saada sitä, koska silloin sitä ei ollut. Itseasiassa en saanut mitään hoitoa. Äiti ei ainakaan muista. Äidin muistikuvat mun vauva-ajasta kiteytyivät seuraavasti: "sä pilasit mun kropan, senkin jättivauva!". Siispä onko mulla aivovaurio? Siinäpä vasta oiva kysymys. Mikä aivovaurio on? Kehitysvamma, älyllinen jälkeenjäänneisyys tai jollain tasolla fyysinen vajavaisuus. Olenhan mä välillä vähän hidas, mutta onhan mulla korkeakoulututkinto ja muutama muu tutkinto sen lisäksi; sentäs. Onko se todiste älyllisyydestä? Taidan olla vain päämäärätön. Ainakin matemaattisesti olen lahjaton, joten taitaa mulla aivovaurio olla. Vaurio on luultavimmin rajoittunut päälaenlohkoon, joka vastaa matemaattisesta älykkyydestä. Tai sitten matemaattinenlahjattomuus on seurausta muutamasta saamastani päätällistä. Oli miten oli. Tosiasia on silti sama, lahjaton. Fyysisesti olen vain heikko mutta perusterve.
Mistä on heikot lapset tehty? Huonolta kuulostaa; sokerista, vedestä ja kenties bilirubiinista. Tosirakkaus solmittiin minun ja sokerin välille jo vauvana, sillä en syönyt mitään. Jättivauvasta tuli minimaalinen anorektikko. Ruoka ei maistunut. Epäilen, että minussa asui jo silloin pieni räyhähenkinen kapinoija, joka kapinoi pakotettua debyyttiä vastaan. Itsemääräämisoikeuttani sorrettiin. Neuvolakirjassa oli lastenlääkärin tuskaiset merkinnät siitä, että lapsen suuhun pitää tunkea edes jotain. Yllättäen mehu ja sokeri maistuivat. Siis huomatkaa, vain ruokosokeri. Tarkat makunystyräni erottivat jo silloin feikin oikeasta :) Ei maistunut maito, kalkkitabletit eikä D-vitamiinisuklaa. Ehkä sokerin lisääminen äidinmaitoon olisi auttanut, ehkä. Siinäpä vinkki "anorektikko"vauvojen (tai itsetuhoisten) vanhemmille. Olkaa hyvät, ei kestä kiittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sarppa kiittää :D