Itselleni hyvää

Ihana hetki. Lentokoneen moottori pörisee, ja selkä painautuu penkkiä vasten koneen kiihdyttäessä pitkin kiitorataa ja kohti pilviä. Korvat ovat lukossa, mutta takaisin paluuta ei ole, ainakaan hetkeen. Ajatus vapaudesta, jossa kaikki tuttu jää, kutkuttaa. En jää kaipaamaan mitään. En nyt vähään aikaan.

Hetken mielijohteesta lähdin hakemaan terveyttä ja hyvää mieltä Budapestin kylpylästä. Halusin aikaa itselleni omilla ehdoillani ja täysillä ilman ketään. Matka oli minun juhlani rankoille viime vuosille, jolloin en kyennyt matkustamaan. Kenties olen oppinut taas jotain. Ole rehellinen itsellesi. Mieti, mitä itse haluat. Etsi keinot toteuttaa itseäsi ja haaveitasi. Ennen kaikkea tee hyvää itsellesi muita loukkaamatta. Nauti elämästä!

Myönnetään. Olen ollut väsynyt ja ehkä jollain tasolla masentunutkin. Minkä vuoksi? Sitä en tiedä, sillä ainakin syöpäasioiden pitäisi olla reilassa. Ehkä mieltä on painanut kaiken rajoittuneisuus. Nyt fiilis on toinen. Teen vain puolta työpäivää, lepään ja urheilen. Kaiken lisäksi maailma kutsuu. 

Budapestissa palasin vielä hetkeksi kesään. Istuskelin Tonavan rannalla pikku hepenissä ja rouskuttelin aamupalapöydästä kähveltämääni omenaa, niin että posket kostuivat mehukkaista pisaroista. Samalla ihailin maisemia ja paikallista mieskauneutta. Pitkiä, tummia, hyvinpukeutuneita ja rennonnäköisiä. Komeuteen mahtui eksoottinen punatukka, Rupert Grint. Hän vaikutti yhtä eksyneeltä kuin minäkin ihmetellen Budapestin historiallista kauneutta. Hauskaa.


Suurkaupungin hälinästä pakenin keskellä Tonavaa olevalle Margaretin saarelle. Makailin ruohikolla ja annoin lämmön helliä kävelemisestä kipeitä jalkojani. Varpaissa oli useita vesikelloja, ja Compeed-laastarit olivat hankautuneet pois sukattomista jaloista. Lepäilin, unelmoin tulevista matkoista ja ihailin sinistä taivasta. 

Tamofen ja Zoladex ovat jättäneet jälkensä. Ihoni kutisee ja intiimipaikat ovat haavaiset rasvauksesta huolimatta. Terveyttä ja rentoutta etsin hotellini Gellertin kylpylästä, sillä maasta pulppuava lämmin vesi sisältää terveyttä edistäviä mineraaleja. Taivaan alla höyryävän altaan vesi pehmittikin ihoani ja rentoutti hieronnan jälkeisiä lihaksia. Kylvyn jälkeen saapui lämpö, syvä ja rauhallinen uni. Rentona ja virkeänä heräsin uutena uuden päivän elämyksiin.

Jokaiseen matkaan kuuluu kokemusten lisäksi shoppailu, muutama turistinähtävyys ja herkuttelu. Mielenkirjaani painan muistoja ja elämyksiä; arkisia tai ylellisiä, niitä pieniä elämän ihmeitä. Synkkänä päivänä kaivan kirjan, hymyilen hölmöilyilleni ja muistan lämpöisen rentouden. Yritän elää, jotta mikään unelma ei jäisi kokematta tai toteuttamatta. Joulukuussa kutsuu down under, Australia. 

 

Pumpulitissi

"Tram kielekkeen käytössä on se hyvä puoli, ettei se infektoidu niin helposti..." Kuuntelin sujuvasti, kunnes puhe siirtyi ekspansioihin ja vaskulaarisiin siirteisiin. Siinä vaiheessa yhteinen kieli loppui, mutta havahduin nopeasti tuttuun läski sanaan. Kuulemma paras ja pehmoisin rinta rakentuu omasta rasvakudoksesta. Kysymys kuuluukin: mikä on painonpudotuksen ja tissirasvan sopiva suhde? Uskallanko pudottaa painoa vielä paljonkin (jos jaksan...) vai onko parempi jättää kaikki nykyinen rasvamössö, jotta sitä on tarpeeksi työstämistä varten? Ehkä ensimmäinen satsi menee piloille. Voi voi ja Biafran lapset näkevät nälkää...

Kysyin uteliaisuudestani "tavalliselta" kirurgilta rinnankorjausleikkauksesta, ja sain varsin kirurgimaisen mamboutsambou yksinpuhelun. Tietenkin asiaa kannattaisi kysyä tekevältä taholta eli plastiikkakirurgilta. Onkologi taas kauhisteli kysymystäni: "ensi vuonna sitten... aikaisintaan! Tässä tilanteessa on hyvä odottaa pari vuotta". Hänen mielestään aggressiivinen, invasiivinen syöpä saattaa hyvinkin uusiutua, ja korjausleikkaus huonontaa syövän uusiutumisen havaitsemista. Säälivä ilme ei antanut suurta toivoa. Tuokin kuvittelee selviävänsä tästä hengissä...

Korjausleikkaus on mietityttänyt minua, sillä proteesi kutittaa. Tai mistä tiedän, onko proteesi syypää epämielyttävyyteen vai kiukutteleeko sädehoidettu rinta muuten vaan. Syntipukiksi olen kuitenkin valinnut epäaidon lisäkkeen; allergikko kun olen. Samalla mietin, millaistahan elämä olisi silikonitissien kanssa? Varmaan käsi olisi rintavarustuksessa alvariinsa. Eikä todellakaan kysymys olisi itseni "viihdyttämisestä". Varmaan repisin implantit irti kynnet verillä silikonikutituksen iskiessä.

Mitä ylimääräisiin kiloihin tulee, herkuttelen taas Polly namuilla. Tosin Roosa nauhan kunniaksi pitäisi syödä Geishaa. Yksi suosikeista sekin. Kuitenkin jo kertynyt 15 kilon ylimääräinen paino on pudonnut viiden kilon verran liikunnan lisäyksellä. Vaikka makkaramaha on keventynyt, pullataikinaa roikkuu edelleen. Ehkä joskus rasvaimun jälkeen lopputilanteena voi olla tiimalasivartalo, pumpulin pehmeä tissi sekä tärkeimpänä se itsestään selvyys eli terveys!