Saanko syyttää itseäni syövästä?

Valun syvemmälle punaisen sohvan syöveriin. Samalla naftiksi jäänyt t-paita kohoaa ylöspäin ja paljastaa selluliittisen vatsanseudun. Ahdistus iskee, sillä luen lääkärilehden katsausta estrogeenireseptori(ER)-positiivisesta rintasyövästä ja elintavoista.

Lukiessani artikkelia, ensimmäinen tunne on syyllisyys ja häpeä, sillä hormonaaliset syövät lisääntyvät kokoajan ihmisten lihavuuden ja liikunnan vähyyden takia.

Maailman syöpätutkimussäätiön (WCRF) ja Amerikan syöpäinstituutin (AICR) asiantuntijoiden tutkimusten perusteella 30-40 % syöpätapauksista voitaisiin ehkäistä asianmukaisella ravitsemuksella. Sinänsä tieto ei ole uusi ja mullistava, sillä elintapoihin ja lihavuuteen liitetään suuri joukko sairauksia, jotka voitaisiin ehkäistä liikunnalla ja oikeanlaisilla ravintotottumuksilla. Perinteiseen listaan (aikuistyypin diabetes, sappikivitauti, uniapnea, sepelvaltimotauti, kihti...) voidaan lisätä nyt elintasosyövät kuten postmenopausaalinen rintasyöpä ja eturauhassyöpä.

Postmenopausaalisten rintasyöpätapausten määrä on noussut ja nousee edelleen. Yli puolet rintasyövistä todetaan juurikin vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla, ja hoito aiheuttaa mittavia kustannuksia. Hoitokustannusten nousua ja syövän esiintymistä sekä uusiutumista voisi hillitä elintapamuutoksilla. Vaikka elintapojen ohjausta ja valistusta lisättäisiin, kuinka moni oikeasti muuttaisi tottumuksiaan terveellisempään suuntaan. Kumpi painaa vaakakupissa enemmän: terveys vai päivittäiset nautinnot? Siitähän tässä pitkälti on kysymys.

Lehden katsaus ei ottanut kantaa niinkään ruuan laatuun vaan lihavuuteen, liikuntaan, alkoholiin ja rintasyöpäriskiä suojaaviin ravintotekijöihin.

Itseäni eniten yllätti rasvakudoksen tuottama estrogeenimäärä. Postmenopausaalisen naisen munasarjat tuottivat estrogeeniä vähemmän kuin rasvakudos. Ja juuri 70-80 % rintasyövistä ilmentää estrogeeni- ja progesteronireseptoreja. Lehdessä ei mainittu HER2 positiivista syöpää tai periytyvää geenimuunnosta, BRCA:a ("syöpägeeni").

Lihavuudella sekä alkoholilla on kiistaton näyttö postmenopausaaliseen rintasyöpäriskiin. Riski selittyy hormonimuutoksilla. Lihavuus lisää insuliinin, insuliinin kaltaisen kasvutekijän ja estrogeenin tuotantoa. Yksinkertaisesti; mitä enemmän estrogeenituotantoa, sitä suurempi on ER-positiivisen rintasyövän riski.

Alkoholin syöpäriskiä lisäävän vaikutuksen on arvioitu perustuvan aineenvaihduntatuotteiden kuten asetaldehydin ja happiradikaalien muodostukseen sekä rasvasolujen härskiintymiseen, jolloin hapettunut rasva ylläpitää elimistössä tulehdustilaa. Tähän liittyen on tehty havaintoja, että tulehduskipulääkkeiden käyttäjillä saattaa olla pienentynyt rintasyöpäriski. Ja summa summarum, alkoholilla on myös elimistön estrogeenitasoa nostava vaikutus.

Peter Paul Rubensin naiset

Tilastollisesti joka toinen suomalainen nainen on lihava tai ylipainoinen, ja paino nousee edelleen iän karttuessa. Itse en ole koskaan ollut lihava, paitsi nykyisin pulska ja BMI:n mukaan ylipainoinen. Puolet elämästäni olen ollut anorektisen laiha, mutta kehonkoostumus on aina ollut rasvainen ja hyperkolesteroleminen (korkea kolesteroli). Karkki ja sokeriherkut olivat ennen mieluisempia kuin ruoka. Nyt elopaino on noussut, koska pidän molemmista.

Katsauksen mukaan kokeellisissa tutkimuksissa korkea kolesterolitaso lisäsi ER-positiivista rintasyöpää. Mekanismin taustalla oli rintasyövässä ilmenevä CYP27A1-entsyymi, joka muokkaa kolesterolimolekyyliä. Tämä havainto selittää ehkä sen, miksi kolesterolilääke simvastatiinia käyttävien syövän uusiutumisen riski on pienempi.

Entä ne suojaavat tekijät? Liikunta alentaa estrogeenien ja androgeenien tasoa. Sillä on myös insuliinin eritykseen ja aineenvaihduntaan positiivinen vaikutus, jolloin ihminen laihtuu. Laihtuminen puolestaan vähentää muunmuassa rasvakudoksen tulehdusta, rasvakudosta ja samalla estrogeenitasoa. Samoja suuntauksia on havainnoitu myös diabeteslääke, metformiinilla.

Kasviestrogeenejä on tutkittu ahkerasti mahdollisen rintasyövän suojavaikutuksen takia. Yleisimpiä ovat isoflavonit (soija) ja lignaanit (pellava). Prekliinisissä malleissa soijaproteiini stimuloi rintasyövän kasvua, mutta epidemiologiset havainnot eivät tukeneet tätä, sillä osa soijan yhdisteistä lisäsi estrogeenituotantoa ja osa hillitsi sitä. Kuitenkin pellavarouheen käytöllä oli tulehdusta hillitseviä ominaisuuksia rintakudoksessa. Polyfenoleiden todettiin hillitsevän lihavuuteen liittyvää rasvakudoksen tulehdusta. Ja esimerkiksi kotimaisilla marjoilla saatiin positiivisia vaikutuksia estrogeenituotannon hillitsemiseen, kun taas sitrushedelmät jopa lisäsivät tuotantoa.

WRCF:n raportissa on annettu ravintoon ja elintapoihin liittyviä yleisiä suosituksia syöpäriskin pienentämiseksi. Suosituksena on: 

➤ pysyä hoikkana normaalipainon rajoissa
➤ liikkua riittävästi päivittäin
➤ rajoittaa energiatiheiden ruokien ja juomien käyttöä
➤ syödä pääasiassa kasvisruokia
➤ rajoittaa punaisen ja prosessoidun lihan käyttöä
➤ rajoittaa alkoholin käyttöä
➤ rajoittaa ruokasuolan ja homeisten viljojen ja palkokasvien käyttöä
➤ pyrkiä saamaan tarvittavat ravinto­aineet ravinnosta ravintolisien sijaan.

Jokainen voi itse lukea aromataasigeenin ja eksonin I.3/PII
säätelyalueesta, jos saavat kyseisen lääkärilehden käsiinsä.

Yksinkertaistettuna asiasta voi lukee lisää linkistä: Syömmekö itsellemme syövän? Lääkärilehden alkuperäisen verkkoartikkelin lukemiseen vaaditaan Fimnet tunnukset. Tosin taisin tähän oikokirjoittaa kaiken, ainakin minua kiinnostavan.

Vaikka katsaus perustui vaihdevuosi-ikäisten rintasyöpään, niin uskon, että samat mekanismit toimivat nuorempienkin ER- positiivisessa syövässä. Tosin tämän perusteella ei pidä alkaa anorektikoksi tai hihhuliksi, mutta terveet elämäntavat eivät olisi pahitteeksi, kenellekään!

Vastauksena omaan kysymykseeni: saanko syyttää itseäni syövästä, voisin vastata, että olen altistanut itseni syöpäriskille. Syöppöily ja kolesterolitauti eivät kuitenkaan välttämättä selitä HER2- ja ER-positiivista syöpääni tai mahdollista periytyvää alttiutta, sillä lähisuvussani syöpää esiintyy veljelläni, vaarillani, siskollani, tädilläni ja sedälläni. Mielestäni oleellisinta lääkärilehden katsauksessa oli elintapojen tärkeys antiestrogeenilääkityksen tehoon. Lihominen, alkoholi ja huonot ravintotottumukset heikentävät tamoksifeenin ja aromataasiestäjien tehoa.

JO toinen jäätelö tälle päivälle...