sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Sulkasato

Kahisee, kun kävelen ulkona kauniissa syyssäässä. Potkin keltaisia lehtiä, mutta märkyyttään ne eivät juurikaan nouse lentoon. Toista on kotona. Siellä pyörähtelevät ilmaan, ei lehdet vaan lattialle irronneet hiukset. Puiden lehdet ja hiukset ovat alkaneet tippua miltei samaan aikaan. Pesuhuoneen suihkun kaivonkansi on täynnä hiuksia. Niiden piti tippua vasta seuraavan hoitokerran jälkeen, joten en ollut varautunut siihen, vielä.

Hiukset muodostavat naisen kruunun. Näin minulle kerrottiin ulkomaanmatkallani. Uteliaisuuteni eri maiden lääkevalikoimiin on hiukan ylitsepursuavaa. Dubaissakaan minussa ei ollut mitään vikaa. Halusin vain tutkia uteliaana itsepalveluvalikoimaa ilman ostoaikomusta. Ehkä samalla vähän jututtaa paikallista apteekin tätiä.

Paikallinen farmaseutti oli palvelualttiuden perikuva. Hän skannasi katseellaan minut päästä jalkoihin sekunnin murto-osassa. Kaikki kauhea ja viallinen löytyivät päästäni. Kruunu oli liian harva. Farmaseutti ei ollut uskoa silmiään, liian ohut tukka. Hän pyöritteli silmiään ja päivitteli asiaa. En ollut nainen enkä yhtään mitään ilman kunnon pehkoa. Mitähän hän nyt tuumaisi? Ei aikaakaan, kun huomasin ostavani kaikkea mahdollista hiusten kasvua varten. Liekö kollega ollut proviisiopalkalla, sillä hän diagnosoi minulle myös aknen sekä vanhuuden aiheuttaman löysän ryppyisen ihon maksaläiskineen. Olin helppo. Turhamaisuudessani ostin purkilliset toivoa ja lupauksia. Niitähän kosmetiikkateollisuus myy.

Nyt en hae toivoa purkeista vaan apuvälineistä. Rintaproteesi istuu paikoillaan liivin taskussa. Painehiha on käden turvotusta varten, vain kruunu puuttuu. Itseasiassa se harvenee päivittäin. Yritän olla koskematta hiuksiini, koska hiustukku tarttuu käteeni jokaisella kosketuksella. Tukan irtoaminen ei satu, mutta sitä liimautuu joka paikaan. Hiuksia on lattialla ja kahvissani. Yritän välttää kosketusta, vaikka tuntuu, että sata hirvikärpästä vaeltaa päänahassani. Yritän pitää epätoivoisesti kiinni hapsistani. Ulkona pelkään, että tukka irtoaa jokaisesta tuulenpuuskasta ja leijailee kohden vastaantulijaa. Ei varmaan aikaakaan, kun pääni loistaa yhtä paljaana kuin marraskuun puut.

Kävin peruukkikonsultaatiossa. Peruukkimies myi imagoa sekä keinotukan kanssa että sen jälkeen. Koska olen myös hänen silmissään rock, niin väliaikaisista hiuksistani tulee muuntautuvat: villin pörröisestä pehkosta ladylikemaisiin tule-luokseni-kiharoihin. Imagona katu-uskottava blondi, jolla on pienoinen juurikasvu. Imagomyyjä ilmoitti, että uutta tukkaani ei tule erottamaan aidosta. Jos joku herjaa peruukista, niin hän kampaajana on epäonnistunut. Tarkoitus on; vain imago ja kampaus muuttuu.

Kuontaloni seuraa vuodenaikoja. Ensi keväänä orastavat hiirenkorvien lisäksi oma hiuskasvuni. Hiusten väri ja laatu tulevat olemaan yllätys. Kuuleman mukaan uusi tukka kasvaa vahvempana ja tuuheampana kuin entinen. Ehkä kunnon kruunun saamiseksi vaaditaankin vain sytostaattihoito, sillä tableteista eikä shamppoista siihen ole. Taas yksi hyvä syy hommata syöpä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sarppa kiittää :D