perjantai 25. huhtikuuta 2014

Gammakuvaus

Aamu alkoi takkuisesti. Vaihdoin vaatteita koko yön ja ravasin vessassa. Kylmä, kuuma, pissahätä ja lopulta valvomisesta jyskyttävä päänsärky. Päänsärystä ja väsymyksestä huolimatta lähdin liikenteeseen, sillä kerrankin minulla oli selvä aikataulu. Taksi kello 9:30, labra noin kello 11, lounas klo 11:30-12:15 ja gammakuvaus kello 12:30. Taloyhtiön kokous vielä nupiksi kello 17.

Taksimatka sujui aurinkoisesta ilmasta huolimatta sumuisesti. En kertaakaan selannut taksin radiokanavia paremman musiikin toivossa, vaan istuin kommentoimatta taksin ajolinjoja sisäisen basson jyskyttäessä aivojen etulohkoa.

Laboratoriossa ihmettelivät kutsua, jossa mainittiin ravinnottomuus. Epäselvyyttä aiheutti myös kokeita pyytävä taho, sillä syöpäpoli ei koskaan pyydä labroja ravinnotta. Soittorumba ei selventänyt asiaa, sillä yksi taho väitti, että labroihin ei tarvitse olla ravinnotta mutta gammakuvaukseen kylläkin. Toinen taho ihmetteli koko labroja, ja kolmas taho ilmoitti, että olin saanut väärän kutsun. Lähdin selvittämään asiaa, sillä näin itseni kuvauslaitteen luona maha killillään hoitajan kysyessä: "muistithan olla syömättä".

Poliklinikan sihteeri tuijotti minua tyhjin katsein ja mumisi, että kaikki on ok luustokuvausta varten. Hämmentyneenä ilmoitin, että olin menossa sydämen pumpputoiminnan kuvaukseen. Silmääkään räpäyttämättä sihteeri tuumasi: "vai niin, on tainnut tulla väärä kutsu". Epävarmuus lisääntyi. En voinut olla miettimättä, oliko asiat niin hullusti, että joudun luustokuvaukseen. Selitin uskovani, että kuvaus liittyisi Herceptin tutkimusryhmän sydämen pumpputoiminnan seuraamiseen. Hetken päästä kävi ilmi, että sihteerillä oli edessään väärän potilaan tiedot, ja, hups, ravinnotta ohjeistus oli väärä.

Kipuirvistyksen kera annoin verinäytteen ja hyvin mielin menin herkuttelemaan paninilla sekä kupillisella kahvia. Kahvin lomassa juttelin miltei 90 vuotiaan papan kanssa, jolla oli kolme erilaista syöpää. Silti hän porskutti tyytyväisenä päivästä toiseen vaimon ja kissan kanssa. Iloinen ilmestys!

Isotooppilabran odotusaulassa näin syövän heikentämiä ihmisiä raatoina paareillaan. Monella oli mukana puoliso hellästi paijaamassa, puhumassa rauhoittavasti ja tarjoamassa pieniä siemauksia herkkujuomia. Olin hiukan kateellinen hellästä ja fyysisestä tuesta, jota ilman elän turhankin vahvana ja väsyneenä. Onneksi minut kutsuttiin sisään, juuri kun aloin vajoamaan syvemmälle itsesääliin.

Gammakuvauksessa suoneen ruiskutetaan merkkiainetta, johon radioaktiivinen isotooppi sitoutuu ja kulkeutuu haluttuun elimeen eli minulla sydämeen. Merkkiaine ruiskutetaan ensin, ja noin 20 minuutin päästä isotooppi. Omalla kohdallani kuvauksessa ei ole ennen ollut ongelmia, mutta nyt kovettuneet suonet eivät olleet vastaanottavaisia neulalle ja aineille. Aineita ruiskutettiin milloin minnekin, sillä tunsin usein kirvelyä ja kipua, mikä yleensä kertoo, että aineet menevät väärään osoitteeseen.

Kipeiden pistojen jälkeen aloitettiin kymmenen minuutin pituinen kuvaaminen. Tutkimuspöytä ajettiin laitteen uumeniin. Mikään korkeus tai syvyys ei tuntunut oikealta, sillä minua siirreltiin ja käsiäni tuijotettiin epäuskoisena. Sydäntä ei näkynyt kuvauksessa, eikä kuulemma muutakaan. Olin sydämetön epäkelpo. Merkkiaine ja isotooppi olivat hävinneet jonnekin, eikä kuvausta voitu suorittaa. Tuomio oli selvä. Ensi viikolla uusi yritys ja onkologin vastaanotto. Sitten selviää, olenko sydämetön vai en. Päivän parhaimmistoa oli kuitenkin veriarvojen kohentuminen!


6 kommenttia:

  1. Johan sielä on ollu aamu... Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
  2. No on sinulla ollut tapahtumarikas päivä. Ja että sydän hukassa. Vaikka olisi kuinka vakavasta asiasta kyse, niin kirjoitat kyllä niin, että voin kokea olevani mukana niin iloissa kuin suruissakin.

    Mukavaa viikonloppua ja olen ihan varma, että et ole sydämetön <3

    Terkuin talitintti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydän on löytynyt taas :)

      Kiitos ihanasta viestistä tinttinen <3

      Poista
  3. Sulla kyllä tiukasti toi mr. Murphy istuu olkapäillä näissä geimeissä :( miten voi niin usein mennä hommat vituralleen. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä joo naurattaa, jos ei kismitä :)
      Innolla seuraan blogiasi :D

      Poista

Sarppa kiittää :D