Ympyrä sulkeutuu

Jononpäätä hakiessani, huomasin tuijottavani orvokinsinisiin silmiin. Orvokkisilmällä oli harava olalla ja minulla pussillinen kesäkukkia. Kuulumisten vaihtaminen orvokkisilmän kanssa sai ympyrän sulkeutumaan, sillä meillä on yhteinen työpaikka. Lisäksi hän operoi rintani ja kainalon etäpesäkkeen. Ympyrä sulkeutuu: työ-rintasyöpäleikkaus-hoidot-sairausloma-työ.

Olen palannut töihin jälleen. Ensimmäiseen työpäivään heräsin keinotekoisen unen jälkeen ilman työpäivärutiineja. Seilasin makuuhuoneen, vessan ja keittiön väliä, enkä osannut päättää, mitä kannattaisi ensimmäisenä tehdä. Päädyin ruokaan, yllätys. Selasin facebookia rucolan lehtiruoti nenää kutittaen. Vaivoin sain aivastettua leivän ohi, mutta silti olin tukehtua leivänmuruun, joka meni väärään kurkkuun aiheuttaen itkettävän hinkuyskän. Yskin ja kaoin kun tubipotilas. Meikkiä olikin kiva levittää päästä pullistuneisiin, verestäviin silmiin, kun taustalla soi "It's no good" by Depeche Mode. Samalla muistin, että meikkivoide kannattaisi levittää ennen hampaiden pesua...

Aamukankeudesta huolimatta työpäivä meni iloisesti. Vastaanotto oli sydämellisempi kuin osasin odottaa. Ajoittain havahduin tuttuun työniloon, ja mietin, olinko todellakin ollut poissa miltei vuoden. Tapahtumarikkaasta vuodesta muistutti peilikuva. Peilissä tuijotti ikääntyvä mutta charmantin periksiantamaton Tintti punainen tukka pystyssä. Kyllä vaan. Alan muistuttaa sarjakuvahahmoa, sillä tukkani alkaa sojottaa. Kunhan pääsen Tintin tukkapituuteen, niin ollaan kutakuinkin identtiset.

Päivän parasta antia luonnollisesti olivat iloitsevat työkaverit sekä onnistumisen ilo. Enpä hukannut avaimia tai henkilökorttia kertaakaan. Kenties muistia tehosti huulen päälle kasvanut "muistikortti"... Voipi käydä huonosti, kun "lisämuisti" ottaa ja paranee ;)

"muistikortti Herpes"