Sytostaatti Taxotere, ja biologinen lääke, Herceptin, alkoivat tällä viikolla vihdoinkin. En ollut uskoa sitä, ennen kun pötkötin monitorointihuoneessa kanyyli suonessa. Hoitojen oli määrä alkaa ajat sitten, mutta aina tapahtui jotain odottamatonta. Lääkäri sekä hoitaja unohtivat, että tarvitsin hoitoa. Joudun itse peräänkuuluttamaan omia hoitojani eli hoitoketju ei vaikuttanut kovinkaan luotettavalle. Hoitokuuria jouduttiin myös lykkäämään munasarjasyövän poissulkemiseksi, sillä vartalonskannaus antoi viitteitä etäpesäkkeen tai munasarjasyövän mahdollisuudesta. Onneksi minut todettiin gynekologisesti terveksi, joten päästiin askel lähemmäksi biologisia-, sytostaatti- ja sädehoitoja.
Hoitoketju ei ole toiminut kohdallani odotetusti, sillä jatkuvien unohdusten tiellä, unohtivat myös, että kuulun Herceptin tutkimusryhmään. Muistutin hoitajaa monta kertaa pakollisista tutkimuksista ennen Herceptinin aloitusta, sillä tutkimusryhmäläisille tehdään tarkempia määrityksiä ennen hoitoja sekä hoitojen välissä. Näistä tärkeimpiin kuuluu sydämen ejektiofraktion määritys, jolla arvioidaan sydämen mahdollista vajaatoimintaa. Herceptinin vakavin haittavaikutus kohdistuu sydänlihakseen ja saattaa aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa. Siksi tämä määritys on tärkeä hoitaa ennen ja jälkeen hoitojen. Onneksi heräsivät tähän pieneen yksityiskohtaan ennen Herceptin aloitusta, vaikka hoitoja jouduttiinkin taas lykkäämään. Aikamoista sähläystä siis, mutta alku aina hankalaa ja toivottavasti lopussa kiitos seisoo.
Neljä tuntia meni yhdessä hujauksessa siistissä ja mukavassa monitorointihuoneessa. Suonikin löytyi kättä lämmittämällä. Ehkä syöpäpolin hoitajan varmat otteet loivat sopivan rauhallisen ilmapiiriin pistotoimenpiteelle sekä myrkkyjen tiputukselle, koska oloni oli rento ja luottavainen. Siskon sitkeästi antama taivaallinen jalkahieronta sai tilanteen tuntumaan luksukselta ja turvalliselta. Olo oli ruhtinaallinen. Tiputuksetkin sujuivat suunnitellusti. Herceptinissä meni puolitoista tuntia. Tämän jälkeen seurasi tunnin seurantajakso mahdollisten haittavaikutusten takia. Niitä ei onneksi tullut. Eli juuri sopiva hetki syödä pizzaa ja herkutella työkaverin ja lääkkeiden valmistajan tuomalla neekerinsuukolla.
Tunnin päästä koitti pelätyn Taxotere myrkyn vuoro. Sitä varten piti pukea kylmäkäsineet, sillä ilman niitä kynsienirtoamisreaktio saattoi tapahtua nopeastikin. Tunnin tiputuksessa kädet muuttuivat jähmeiksi hanskojen sisässä, mutta hyvä seura sai kohmeen unohtumaan. Sytostaatti ei hetkauttanut verenpainettani tai sykettäni yhtään, vaikka monella verenpaine saattaa nousta kahteensataan. Viidentoista minuutin välein tapahtuvat mittaukset antoivat hyvät tulokset, ja vointini oli erinomainen. Mukava hoitaja vaikutti niin tyytyväiseltä, että pääsin lähtemään puolituntia aiemmin kotiin. Olo oli kuin lomalle lähtiessä. Porhalsin iloisesti pitkin sairaalankäytävää. Ja hyvä etten ollut miltei pettynyt, kun myrkyt eivät tuntuneet missään ;)
Tästä on hyvä jatkaa. Mielenkiinto kasvaa jatkoja ajatellen. Onko yleiskuntoni niin hyvä, että selviän pienillä haittavaikutuksilla vai onko pahin vasta edessäpäin? Nähtäväksi jää!
Hoitoketju ei ole toiminut kohdallani odotetusti, sillä jatkuvien unohdusten tiellä, unohtivat myös, että kuulun Herceptin tutkimusryhmään. Muistutin hoitajaa monta kertaa pakollisista tutkimuksista ennen Herceptinin aloitusta, sillä tutkimusryhmäläisille tehdään tarkempia määrityksiä ennen hoitoja sekä hoitojen välissä. Näistä tärkeimpiin kuuluu sydämen ejektiofraktion määritys, jolla arvioidaan sydämen mahdollista vajaatoimintaa. Herceptinin vakavin haittavaikutus kohdistuu sydänlihakseen ja saattaa aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa. Siksi tämä määritys on tärkeä hoitaa ennen ja jälkeen hoitojen. Onneksi heräsivät tähän pieneen yksityiskohtaan ennen Herceptin aloitusta, vaikka hoitoja jouduttiinkin taas lykkäämään. Aikamoista sähläystä siis, mutta alku aina hankalaa ja toivottavasti lopussa kiitos seisoo.
Neljä tuntia meni yhdessä hujauksessa siistissä ja mukavassa monitorointihuoneessa. Suonikin löytyi kättä lämmittämällä. Ehkä syöpäpolin hoitajan varmat otteet loivat sopivan rauhallisen ilmapiiriin pistotoimenpiteelle sekä myrkkyjen tiputukselle, koska oloni oli rento ja luottavainen. Siskon sitkeästi antama taivaallinen jalkahieronta sai tilanteen tuntumaan luksukselta ja turvalliselta. Olo oli ruhtinaallinen. Tiputuksetkin sujuivat suunnitellusti. Herceptinissä meni puolitoista tuntia. Tämän jälkeen seurasi tunnin seurantajakso mahdollisten haittavaikutusten takia. Niitä ei onneksi tullut. Eli juuri sopiva hetki syödä pizzaa ja herkutella työkaverin ja lääkkeiden valmistajan tuomalla neekerinsuukolla.
Tunnin päästä koitti pelätyn Taxotere myrkyn vuoro. Sitä varten piti pukea kylmäkäsineet, sillä ilman niitä kynsienirtoamisreaktio saattoi tapahtua nopeastikin. Tunnin tiputuksessa kädet muuttuivat jähmeiksi hanskojen sisässä, mutta hyvä seura sai kohmeen unohtumaan. Sytostaatti ei hetkauttanut verenpainettani tai sykettäni yhtään, vaikka monella verenpaine saattaa nousta kahteensataan. Viidentoista minuutin välein tapahtuvat mittaukset antoivat hyvät tulokset, ja vointini oli erinomainen. Mukava hoitaja vaikutti niin tyytyväiseltä, että pääsin lähtemään puolituntia aiemmin kotiin. Olo oli kuin lomalle lähtiessä. Porhalsin iloisesti pitkin sairaalankäytävää. Ja hyvä etten ollut miltei pettynyt, kun myrkyt eivät tuntuneet missään ;)Tästä on hyvä jatkaa. Mielenkiinto kasvaa jatkoja ajatellen. Onko yleiskuntoni niin hyvä, että selviän pienillä haittavaikutuksilla vai onko pahin vasta edessäpäin? Nähtäväksi jää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sarppa kiittää :D