Sairausajan päättäjäiset

Tippaleivistä, savustetusta lohesta, modernista simasta ja juhlista; niistä oli minun vappuni tehty. Vappu osui sopivasti juhlistamaan sairausloman loppumista ja loman alkamista. Työväenjuhlan kunniaksi järkkäsin pienimuotoiset festit, luonnollisesti työporukalle. Työväelle skumppaa, siideriä, vodkaa, viiniä ja likööripehmistä!

Festivaali alkoi yhdessä hiirenkorvien ja koivun urpujen. Savustin lohta silmät vetistellen ja räkä nenästä tippuen. Hups, eritettä taisi roiskahtaa lohellekin. Ihana allergia!

Ostin viikko sitten sähkösavustimen. Tällä hetkellä uutuuden viehätys kimaltaa yhdessä uuden savupöntön. Itseasiassa alan olla jo aika pro lohen savustuksessa. Naapurit eivät ole valittaneet savustimen savupilven törähdyksistä ja pistävästä hajusta, ainakaan vielä, mutta jos riitaudumme, kenties savustettu lohi toimii tilanteeseen sopivana sovittelulahjana.

Illan mittaan Captainess Jackie Sparrow ei kävelyttänyt ketään lankulle. Kekkerit sujuivat ylensyönnin puitteissa täydessä yhteisymmärryksessä, vaikka rommi uupuikin notkuvasta pöydästä. Iltaman riemujen vakavinta antia oli vaaran tunne, että ape eksyy henkitorveen leikkikalujäppisen soidessa. Onnettomuuksilta vältyttiin, ja uudet valkoiset matot pysyivät valkoisina.

Yön tunteina Captainess asteli seurueineen elikkomarkkinoille eli paikalliseen tanssiravintolaan. Polven kestävyys tuli testattua väkijuoman voitelemilla koreografeilla. Pientä vaivautuneisuutta havaitsin paritansseissa, mutta se voitti mennen tullen viime vuoden koettelemukset. Ihana huolettomuus!

Tottumaton juhlija väsyi, ja istahdin hetkeksi. Saman tien luokseni saapui ventovieras nainen: "oletko sielunsisar?" Captainess: "tiedän kyllä Sielunveljet bändin ja tykkäänkin siitä, mutta en ole tietoinen sielunsisarista, mitä ne on? Uskonlahko?" Vieras nainen jatkoi silmää räpäyttämättä: "sinulla on syöpä, eikö olekin?" Kostyymini takaa olin alasti. Pettyneenä kuuntelin naista. Hän ei osannut selittää, miten syöpäpotilaan tunnistaa, mutta kohdallani hänen ei tarvinnut epäröidä. Kaikessa iloisuudessaan hän ripusti kaulaani serpentiiniä ja tuumasi olevansa onnellinen, että näki sielunsisaren hummaamassa. Hänellä kesti kolme vuotta päästä sinuiksi taudin kanssa, ennen ihmisten ilmoille uskaltamista. Hän oli guru, rintasyöpäselviytyjä, jota ei toinenkaan kerta lannistanut. Silmälapun nosto hänelle.

Neljän jälkeen aamuyöllä viileässä ulkoilmassa koin pientä apatiaa. Aurinko nousi, ja ulkona leijaili maaginen usva. Kävelin kimppataksikyydistä kotiovelleni pienen kasvavan paniikin vallassa. Syöpäpotilas, jonka käsi kourii taskuja ja laukkua turhaan. Etuovi pysyy lukittuna. Tuskan hiki kuivui viileässä tuulessa, sillä takaovi oli sepposen selällään. Lohta ja avoimet ovet. Sellainen on tämän syöpäpotilaan koti. Eikä tuo taida olla edes suuren suuri kalavale.