keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Huh, mikä mammo!

Litistyy litistyy litistyy. No perkele kun ei litisty! Ja lopulta mammokundin sormikin jää puristuslevyjen väliin, ja hän syyttää minua väärän mallisista rinnoista. Kaiken lisäksi leukakin on tiellä sekä olkapää. Pepun pitäisi olla takana, mutta rinnan rottingilla. Jalat sojottavat väärässä kulmassa, ja lantio kenottaa vinossa. Asentoa haettaessa, mieleeni muistuu lääkintävahtimestarin vitsailevat sanat: "Heebo antaa sulle kunnon puristuksen!" Kaamea mammo. Poikien vittuiluako?

Random kuva netistä muistuttamaan
"ihanasta" mammosta...

Molempia rintoja särkee tuhottomasti! Ensimmäisellä kerralla, vuosi sitten, mammografiassa minua palveli mukavat tytöt, jotka osasivat käsitellä rintoja hellävaroin. Rintojeni muodossa ei ollut mitään vikaa, eikä rintojen puristuminen levyjen väliin tuntunut pahalta. Ihmettelin jopa, miksi ihmiset valittivat mammografian kauheudesta. Vaan enpä ihmettele enää. Voiko kauheus todellakin olla tekijästä kiinni?! Joka tapauksessa vähemmälläkin puristuksella se syöpä löydettiin, vaikka Heebon mielestä "tissi pahvinohueksi" oli välttämättömyys. Huh huh!

Täytyy myöntää tietämättömyyteni. Olin siinä uskossa, että leikatun rinnan alue tutkitaan ultraäänilaitteella, eikä sitä yritetäkään litistää levyjen väliin. Näin ollen yllätyin, että kudosta ja ihoa haalittiin levyjen väliin väkivalloin. Mistä lie Heebo sitä senttimetrin löysikin. Ihmeellistä, sillä koko rintakudos on poistettu?!

Keuhkojen röntgenkuvan sekä mammografian jälkeen rinnat ja kainalot ultrattiin. Kylmä geeli tuntui balsamilta kivistävissä rinnoissa. Uutiset toimivat kuitenkin parempana balsamina: "ei mitään pahanlaatuisuuteen viittaavaa". Hei hei Heebo, ja tanssin kissalanpolkkaa kohti parkkipaikkaa. Jätetään super-Sartsan lento toiselle päivälle, kun rintojen kipu loppuu ;)

22 kommenttia:

  1. Paljon on ottajasta kiinni ja varsinkin myös laitteen säädöistä. Muistan aina sen kerran kun hoituri ei viitsinyt laskea masiinaansa tarpeeksi alas vaan kuvitteli minun pystyvän seisomaan varpaillani siitä hirvitysasennossa. Enpä pystynyt vaan homma piti keskeyttää.

    VastaaPoista
  2. Ihania uutisia sait :) oisin halunnut nähdä sun parkkipaikkakissanpolkan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tais olla omituista hyppimistä :) Ihmiset katsoi paheksuen :D

      Poista
  3. Ihania uutisia! Arvaat varmaan, etten tarkoita kipua :)

    VastaaPoista
  4. Jei :) hyviä uutisia kaivataankin tällä saralla... heebolle pyllistys. Mullakin edessä toi... ens viikolla... klups...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla sitten sun kokemuksesta ensi viikolla, että saadaan vertailukohtaa :) Toivottavasti uutiset ovat yhtä hyviä!!!!!!!!!

      Poista
  5. Kiva kuulla että kaikki oli ok. Osaat niin hauskasti kertoa noi sun kokemukset että alkaa suun pieliä nykimään aina kun luen sun blogia :-). Vaikka asiat vakavia ovatkin, mutta huumorilla on iso merkitys tässäkin paskassa sairaudessa. T: Syöpä-muija Turuust

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että saan edes pientä hymyn poikasta lukijoiden ja kanssakulkijoiden kasvoille tai edes sydämeen. Toivottavasti sinun tilanteesi siel Turuus on hyvä tai edes siedettävä :D

      Poista
    2. Onhan nää hoidot nyt paremmalla puolella. Sytot on kärsitty ja säteitä olisi vielä kaksi viikkoa jäljellä, neljä viikkoa on jo sädetetty. Sitten vielä viiden vuoden hormoonit edessä. Lokakuussa pitäisi työt aloittaa. Ihan kiva päästä normaaliin rytmiin taas. Ja toivottavasti saisi jatkaa syöpävapaata elämää. Kunto on ollu suht hyvä koko ajan, mutta pyöräilystä ja pitkistä kävelylenkeistä huolimatta tää himskatin paino ei tipu. Kymmenen kiloa pamahti syto hoitojen aikana painoa ja piukassa on. Saa varmaan uusia työvaatteetkin kun ei varmaan mahdu päälle. No ehkä se vie aikaa ennen kun elimmistö palaa normaaliin toimintaan. Sitä odotellessa:) T: syöpä-muija Turuust

      Poista
    3. Aika hyvässä mallissa sulla noi hoidot :) Ah se ihana tunne, kun viimeinen sädekin on ohi! Onko jotain juhlia suunnitteilla sen kunniaksi?

      Oletpa ollut onnekas, kun olo on ollut hyvä. Ja älä huoli, kyllä se paino siitä tippuu, jos tippuu ;) Mulle tuli 15 kiloa. Seitsemän lähti, mut ei sen enempää. Estrogeeni pitää "laihana"(yksilöllistä), mut nyt kun sen vaikutus on saatu alas, niin paino hilaa ylöspäin. Kropasta tulee pönäkkä maatuska :P Sytojen vaikutus kun lakkaa, niin paino alkaa putoamaan, mutta voipi olla ettei kaikki lähde hormonilääkkeiden takia. Toivottavasti sulle riittää se suun kautta otettava nappi :D Mun paino on taas hilannut ylöspäin, kun jouduttiin lisäämään se Zoladex tohon hoitoon.

      Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä ärsyttää, kun entiset vaatteet ei sovi, ja kroppa on mikä on, ällö :D Ehkä tähän tottuu. Itselleni olen sanonut lohdutukseksi: "en ole pulskassa kunnossa laiskuuden takia, vaan syöpähoitojen takia, ja se on ihan ok!".

      Iloista viikonloppua :D Ens viikolla ajelenkin Turun satamaan ja sieltä Ahvenanmaalle. Voin vaikka vilkuttaa sulle laivalta ja lähettää tuulen mukana paljon tsemppistä :D

      Poista
    4. Kiitti vilkutuksista näin ne ja sain tsempit myös:) asunkin tässä laivaväylän viereisellä saarella Hirvensalon saaressa. Nyt on kaikki hoidot lusittu ja runsas viikko töiden alkuun:-o. Ihan kiva mennä ihmisten ilmoille, alkaakin jo hiukan röllittymään tänne mökkiin. Työpaikka lääkäri vaan meinas että aloitetaan pehmeästi neljän tunnin päivillä. Kun meikäläisellä ei toi duuni ole sieltä kevyemmästä päästä junien huoltohommia. Lymffa hanskan kävin tilaamassa kun toi käden turvotus vaivaillu. Mutta susta ei ole kuulunut vähään aikaan mitään, oon käyny välillä kurkkimassa sun blogissa. Mukavaa syksyä sinulle:). Terveiset Turuun toreilt.

      Poista
    5. Työnantaja puuttui tähän blogiin ja sain kirjallisen huomautuksen... Siksi pidellyt vähän hiljaiseloa. Jotenkin kynältä katkaistiin terä :/

      Mutta kiva kuulla susta! Kävin taas Turussa viikonloppuna :)

      Poista
  6. Itse kärsin kauheuden kanssa pari viikkoa sitten. Kyllä se varmaaan on ottajasta kiinni, tällä kerralla nimittäin sattui ihan älyttömästi. Itse olen jo tottunut siihen, että tuota leikattua puolta revitään väkisin sinne kuvaan. Ei kivaa sekään. Toivottavasti kipu on jo helpottanut ja peukutus hyville kuville! Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen kipusi Päivi! Toisaalta olen kauhuissani, että tätä on tiedossa monena vuotena, mutta mitäpä sitä ei kestäisi terveytensä eteen. Kipulääkkeillä olen saanut kivun asettumaan. Leikattua rintaa hiukan jyskyttää. Ehkä ajattelen, että se on vain muisto hyvistä uutisista :D

      Poista
  7. On ne kuvauskerrat erilaisia. Kun vastalöydetty kasvain karkaili rasvakerroksissa, ja muita mahdollisia metsästettiin, niin sai taivuttaa pään taakse lähes selkään kiinni. Ja se asettelu kesti. Niskaan sattui niin, mutta ei siinä ahdingossa älynnyt pyytää pään tukijaa, vaikka lääkärin lisäksi kaksi hoitahaa hääri ympärillä.

    Eilinen kontrollikuvaus oli vaihteeksi aika sattuva. Yksi kuvista ei onnistunut ja silloin vanhempi hoitaja tuli asettelemaan. Ja kas, kun kuvaustasoa laskettiin, niin oli helpompi olla ja kuvakin onnistui.

    Joskus kuvaukset on olleet varsin helppoja eli eroa on ottajien välillä.

    Eilen lääkäri ultrasi jopa kaulan, istuin silloin petin reunalla. En muista ennen istualtaan mitään tutkitun. Ja sen pitkän hiljaisen työskentelynsä päätteeksi totesi ettei ole syöpään viittaavaa ja toivotti kesän jatkot. Oli siinä lääkäriä odotellessa ja tutkinnan aikana jo ennättänyt miettiä mitä vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, mikä kokemus sullakin!! :O Mulla nämä mammoilut ovat vasta alkusoittoa, joten hauska kyllä kuulla muiden kanssasisarten (kenties veljien) kokemuksia. Yksin sitä ajattelee, että vain minulle sattuu ikäviä kokemuksia, mutta kyllä niitä teille muillekin näyttää kiitettävästi tulevan :-/

      Parasta on se, että sullekin tuli hyviä uutisia :D :D Iloista elokuuta!


      Poista
  8. On ollut tosi kiva kuulla kaikkien erilaisia kokemuksia! Kiitos palautteesta ja omien hetkienne jakamisesta :D Kylläpä sain tästä tosi paljon voimaa jatkaa :)

    Hyvä me reippaat (?) syöpätyypit!

    VastaaPoista
  9. Viimeksi ottajana oli naishoitaja. Hän lupasi, että lopeta litistämisen heti, kun kipu ylittää sietokykyäni. Ja niin tapahtui.
    Edellisen kerran ottajana oli isokokoinen mies. Muidenkin kertomusten mukaan, hän litistää rintoja niin paljon, että rinta muuttuu "letuksi ja jopa roikkuu näytepöydän reunoista. Minä pyörryin kipuun ja lupasin, että ei ikinä enää...

    Mutta oli pakko sittenkin suostua, kun UÄ näytti "jotain". Ja naishoitaja sanoi, että sen korsto on tosi kovaotteinen, se on kaikkien tiedossa, mutta naisena hän ymmärtää, miltä tuntuu eli ei anna kärsiä yli sietokykyä.
    Eli todella ottajasta homma on kiinni. Mutta voisimmeko vaatia pehmeämpi otteita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan sitä aina pyytää, mutta se on sit eri asia, mitä saa... Kauhulla saa odottaa seuraavaa kertaa :o

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista

Sarppa kiittää :D