 |
| 480 euroa |
Nautin nähtävästi rahan hassaamisesta. Mitä turhempi, tarpeettomampi ja kalliimpi sitä parempi. Astuessani kylpyhuoneeseen törmään aina sadan euron turhaan panostukseen. Kyseinen peruukki ja oheistuotepaketti ovat osoittauneet turhiksi ja vievät luvattoman paljon tilaa. Tällä hetkellä päänvaivaa aiheuttaa sijoitukseni lopullinen leposija. Päähäni se ei ainakaan enää päädy, se on varmaa!
Itse asiassa minua harmittaa peruukin hankinta ja itsetuntemuksen puute. Osoittauduin samanlaiseksi kuin muutkin syöpäpotilaat. Minulta kysyttiin monesti, oliko peruukki jo hankittuna. Hoidin homman, koska kaikessa tyhjäpäisyydessäni oletin sen kuuluvan osaksi pakollista syöpäpotilaanpakettia. Miksi muuten 380 euron arvoinen maksusitomus sekä lista peruukkipaikoista olisi ilmestynyt kuin manulle illallinen?
Suosittuun peruukkipaikaan eksyin minäkin. Imagontekijä eli peruukkimies puhui minut pyörryksiin. Ainut oikea peruukkipohja oli Hollywood. Huomasin todellakin haluavani Hollywood-otsan omaavan peruukin; mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut turhamaisuudelleni. Itseasiassa en ollut nainen enkä yhtään mitään, jos olisin tyytynyt vähempään. Tarkoituksena oli olla glamouristi rock kaikessa tukkapöyhkeydessä. Tietenkään maksusitoumuksen summa ei riittänyt kyseiseen keinotukkaan, vaan korttia joutui vinguttamaan. Lisäksi minua valistettiin, että tukka suorastaan mätänisi ja lässähtäisi ilman oheistuotteita. Niinpä oheisputelit päätyivät "karvahatun" seuraksi kotiini pölyttymään.
Harventunut tukkani ajeltiin kokonaan pois pari kuukautta sitten. Kuulemma niin kannatti tehdä, koska loputkin haivenet olisivat tippuneet pois parin viikon sisällä. Näin asiantuntijat minua neuvoivat, joten peruukin hommaamista kiirehdittiin. Nähtävästi mahdollinen lopullinen kaljuuntuminen olisi ollut pahasta ja ihmissilmälle vastenmielistä. Ehkä jopa naiseuden vastaista nykyisissä kauneusihanteissa. Tähän lopputulokseen päädyin miettiessäni asiaa. Mutta kuitenkin keinotukka päässäni näytän suu makiana olevalta Marja Tyrniltä, eikä se vastaa ostamaani imagoa viehättävästä naisesta.
Kuten arvata saattaa, peruukki istuu tiukasti tekemälläni foliopallolla. Tukkani alkoi kasvaa heti, joten peruukki pyöri päässäni kuin kuulalaakereilla. Muutenkin peruukkitunnelma oli nolo ja kutiava. Nyt viipotan pienessä punaisessa mini mohikaanissani, vaikka lintukotomme yleiseen katukuvaan se ei istukaan. En voi olla miettimättä, oliko peruukki rahastusta ja viihtyykö joku oikeasti se päässä.
Harventunut tukkani ajeltiin kokonaan pois pari kuukautta sitten. Kuulemma niin kannatti tehdä, koska loputkin haivenet olisivat tippuneet pois parin viikon sisällä. Näin asiantuntijat minua neuvoivat, joten peruukin hommaamista kiirehdittiin. Nähtävästi mahdollinen lopullinen kaljuuntuminen olisi ollut pahasta ja ihmissilmälle vastenmielistä. Ehkä jopa naiseuden vastaista nykyisissä kauneusihanteissa. Tähän lopputulokseen päädyin miettiessäni asiaa. Mutta kuitenkin keinotukka päässäni näytän suu makiana olevalta Marja Tyrniltä, eikä se vastaa ostamaani imagoa viehättävästä naisesta.
Kuten arvata saattaa, peruukki istuu tiukasti tekemälläni foliopallolla. Tukkani alkoi kasvaa heti, joten peruukki pyöri päässäni kuin kuulalaakereilla. Muutenkin peruukkitunnelma oli nolo ja kutiava. Nyt viipotan pienessä punaisessa mini mohikaanissani, vaikka lintukotomme yleiseen katukuvaan se ei istukaan. En voi olla miettimättä, oliko peruukki rahastusta ja viihtyykö joku oikeasti se päässä.
 |
| Hollywood otsis |
Hahhaa :) kuulostaapa tutulle! Meillä onneks on vaan valikoima mistä valita, ei summaa... ei oo pelkoa et päätyis ostamaan kalliimman. Mutta joo, tuolla se on makkarin kaapissa, samassa paketissa ja kassissa missä ostettiin :) siili rulettaa!
VastaaPoistaHyvä me siilipäät :D
PoistaOnpa yllättävää, että eri kunnissa on eri käytäntö. Luulin, että toikin on valtakunnallinen :o Kaikkea tässä matkan varrella oppii.
Moi, käys lukasemassa mun vika postaus, siellä on sulle, sun blogias koskien, viesti kommenttikentässä :). Luulen että tuo sun sanavahvistus tekee kommentoinnin hankalaks.
VastaaPoistaEipäs kun sulla ei saakkaan kommentoida ilman jotain tiliä... siittä se johtuu. Harkihehan sitäkin :) etten mä täällä vaan kommenteissa mekasta.
PoistaKiitos Tanja <3
VastaaPoistaLöysinkin ton kommentteja koskevat asetukset reilun tunnin etsimisen jälkeen :) Jospas nyt voisi joku muukin mekastaa :D
Onnistuu :) Tanja
VastaaPoistaSait jopa sanavahvistuksen veke :) aina parempi, ne on rasittavia... moon varmaan jo vanha, kun niitä saa välillä tiirailla, ennenkuin oikeat kirjainyhdistelmät löytyy!
VastaaPoistaIhme ja kumma sain joo :D
PoistaNiin, olen Tanjan blogin "hyväksikäyttäjä" ja kiitos Tanjalle, että tuli kommunikointiapuun. Törmäsin ”Peruukki – kirjoitukseesi” ja rupesin itsekin pohtimaan, kuinka paljon joku saa voittoa sairauksista, syöpäsairauksista ja rintasyöpäsairauksista. Itse en sairastu toistaiseksi, mutta olen nuoren rintasyöpäpotilaan äiti ja olen sen verran asiassa mukaan, että tänään heräsin hirveään päänsärkyyn, suun kuivumiseen, kolotukseen jne. Ensimmäisenä ajatuksena oli, että se on pieni varjo sitä tuskaa, mitä te käytätte läpi. ”Peruukki”-asia tuli eteen Sinkkuelämää -sarjan yhteydessä, kun yksi niistä ”tytöistä” heitti peruukin menemään, kun se oli epämiellyttävää ja jopa rasittavaa syöpäsairaalle ihmiselle. On paljon tärkeämpi asioita, joita voisi hoitaa ”vaaleanpunaisempi”, kun peruukin kustantaminen. Tanjan pipo nätti koristeineen ja Aarnipuro -turbaani on sille todistus. Sitten ajatus meni harhamaan eteenpäin, miksi Neulasta- piikki on niin kallis, vaikka tietoni mukaan se on steroidi, jonka hinta on paljon pienempi, kun se 1000,00 per piikki. Sitten ajatus harhasi lisää ja ajattelen, että esimerkiksi sytostaatti Doketakseli (poikani ja Kuokkavieras 13 tapaus) on niin kallis, vaikka sen pohjana on myrkyllisen havupuu marjakuusen kuorta (Euroopan marjakuusen kuorta on kuitenkin voitu hyödyntää lääketieteessä eristämällä siitä taksolia, jolla on kasvaimia estävää vaikutusta). Poikani onkologin mukaan, nyt hän on terve, kun kasvain on poistettu, kainalo on tyhjennetty ja lisätutkimuksissa ei löydy mitään. Ymmärrän, että elimistössä on harhailevia soluja, mutta eikä ne viallisia soluja on aina meidän elimistössä ja terveen ihmisen elimistö pystyy eliminoimaan ne solut itse. Miksi sitten elimistön immuunijärjestelmän pitäisi tuhota lopullisesti sytostaatteilla? Miksi lääketiede edelleen käyttää ainoana syöpähoidon vaihtoehtona ne superkalliit sytostaattit, vaikka väitetään, että syöpähoito on niin parantunut parissakymmenessä vuodessa, että … jne., jne…. Potilas suostuu ja jopa haluaa jätkähoitoa varmuuden vuoksi, vaikka jatkohoito voi aiheuttaa uutta syöpää vuosien päästä, ja niin kävi pojalleni, kenties. Paljonko lääkefirmoja menisi konkurssiin, jos potilaalla olisi mahdollisuus vaihtoehtoiseen hoitoon ja miksi lääketiede ei tutki ne vaihtoehtoisia hoitoa tai ne on mahdollisia vain omalla vastuulla yksityissairaaloissa. Voi olla, että erehdyn, mutta minua sytostaatti-hoito pelottaa hyvin paljon, ja pojallani oli jotain paniikkikohtauksen kaltaista ennen ensimmäistä sytostaatti – iskua. Siis tällaisia ajatuksia kävi minulla ja olen erittäin pahoillani, että teidän pitää käydä läpi ne rankat hoidot, joiden tuskaa on niin suuri. Ihailen teitä, sitkeitä ja älykkäitä ihmisiä, jotka jaksavat pitää blogeja ja auttaa uussairaita valmistautua tulevaan. Sain käytännön neuvoja, joista ei kerrota sairaalassa tai syöpäsairaan oppaassa, kiitos teille.
VastaaPoistaKiitos kommenteistasi :) Uskon suuresti, että syöpäpotilaana olo on helpompaa kuin esim. läheisellä. Syöpäpotilaan asiat ja arki menevät omalla painollaan. Koko ajan tulee uusia asioita tai tutkimuksia, joten asioita ei välttämättä ehdi "märehtiä". Ja koska syöpäasia on tuntematon ja uusi, niin silloin on helppo hypätä lääketieteen kelkkaan. Silloin ei tarvitse jaksaa miettiä mitään ylimääräistä, kun yleensä asiat vain hoituvat. Siksi varmaan moni ottaa kaikki hoidot mahdollisista haittavaikutuksista ja mahdollisista sekundaarisyövistä huolimatta. Se on se toivo, joka saa tekemään ihme asioita :D
PoistaVeljeni kohdalla olen miettinyt juuri tuota sekundaarisyövän mahdollisuutta, sillä imusolmukesyöpä muutti muotoaan. Tosin hän kokeili myös perinteisten hoitojen lisäksi vaihtoehtohoitoja. Ja hän menehtyi silti, eikä vierestä seuraajan tilanne ole helppo Eli otan osaa sinun tuskaasi!!! Näissä hoitotilanteissa tai hoitokeinoissa ei vaan ole win-win mahdollisuutta. Aina on riski suuntaan tai toiseen, eikä mihinkään voi luottaa täysin. On vain luotettava, että ratkaisu on oikea. Oli sitten kyse vaihtoehtohoidosta tai perinteisistä sytostaateista. Itse haluan uskoa perinteiseen lääketieteeseen. He nettoavat hyvät rahat noista hoidoista, mutta en voi olla luottamatta siihen, että sieltä löytyy oikeat hoitokeinot. Ilman lääketiedettä ei olisi myöskään parannusta moneen muuhun sairauteen esim. ruttoon, lepraan yms. Ja olisi myös hurjaa mennä leikkaukseen, jos anesteetteja ei olisi kehitetty. Haluan siis uskoa siihen, että juuri minun syöpääni on oikeanlaiset myrkyt. Itse asiassa minua pelottaa enemmän sädehoito, koska säteily ei ole koskaan tervettä.
Toi Neulasta asia mua ihmetyttää. Itse olen käyttänyt Neupogenia/Nivestimiä eikä siitä tule niin paljoa haittavaikutuksia kuin Neulastasta (luukipuja). Ja se on halvempikin, mut pitää pistää vaan useammin. Tosin syöpäpotilaalle molemmat maksaa 3 euroa.
Olen sitä mieltä, että kannattaa kyseenalaistaa ja laittaa onkologit koville :) Mutta muuten neuvoisin ottamaan rauhallisesti ja luottamaan tulevaisuuteen :D
En tiedä, onko tästä mitään hyötyä. En kuitenkaan kadehdi osaasi, joten voin vain lähettää tsemppaavia ajatuksia!
Kiitos, Chica-loca, että jaksat sekä lukea että vastata. Onpa sinulla koettelemuksia, yllin kyllin yhdelle henkilölle. Traaginen veljesi kohtalo koski kovasti. Voi että...
VastaaPoistaNiin, vaikka kuinka pidämme kiinni tilastoista, mahdollisuus taisi olla 50-50. Ja meillä ei ole muuta, kun ottaa kiitollisena vastaan se hoito, mitä meille annetaan uskoen, että ratkaisu olisi oikea ja parannustahtoa olisi paljon.
Olet niin oikeassa, että ensimmäinen syöpä tekee meitä nöyräksi, mutta sekundaarisyöpää käsittelemme eri tavalla.
Toivon, että "kirjoittajan vikasi" säilyy "oloista" huolimatta ja kerrot meille lisää mielenkiintoisia ajatuksiasi, myös kuulumisiasi, miten voit ja miten jaksat. Toivon, että jaksat ja voit kohta parempi ja jatkat taisteluasi.
”Run Forrest Run”! Voimia sinulle. T: Vikki