Nivelkierukan operaatio

"Onko toi mun jalka?", huomaan kysyväni diapam- ja fentanyylihuuruissa, kun jalkani sojottaa kohti kattoa vihreän sermin takaa leikkaussalissa. Leikkaussalin henkilökunta myöntelee asiallisesti, vaikka hölmöön kysymykseeni olisi voitu sarkastisesti vastata: "eikun se on anestesialääkärin..."

Päätin aloittaa syövän jälkeisen arjen polven tähystysleikkauksella. Polven mediaalinen nivelkierukka repeytyi reilu vuosi sitten zumban pyörteissä. Diagnoosia ei tiedetty silloin vielä, koska röntgenkuvassa polvi näytti normaalilta. Turvotuksen ja kivun taustalla ajateltiin olevan rasitustila, joten lepuutin jalkaa kotona kohoasennossa ja vältin liikkumista. Parin kuukauden päästä polvi ei ollut yhtään parempi ja turposi aina liikkuessa. Hakeuduin suosiolla yksityiselle lääkäriklinikalle, koska työterveys ei korvannut magneettikuvausta. Magneettikuvassa näkyi kierukan repeämä. Kunnallisella puolella tähystysleikkauksiin oli puolen vuoden jono, mutta päätin persaukisena odottaa sen verran. Ja kummasti polvikipu jäi taka-alalle, kun keskityin syövästä selviytymiseen. Leikkausta ei suositeltu muutenkaan syöpähoitojen aikana.

Odotellessani leikkaukseen pääsyä, aloin epäillä hiukan leikkauksen järkevyyttä, varsinkin kun tulokset olivat kiistanalaisia, ja esimerkiksi Tays:issa oli suoritettu plaseboleikkauksia vastaavanlaisissa tilanteissa. Plaseboleikkauksilla oli saatu yhtä hyviä tuloksia, kuin varsinaisilla leikkauksilla. Tutkimustulokset pakottivat pohtimaan, oliko vaivanikin plasebon luokkaa, ja kuuluuko normaaliin vanhenemiseen liikearkuus ja -rajoitteet. Keskustelin asiasta leikkaavan kirurgin kanssa, jonka mielestä leikkaus oli aiheellinen omalla kohdallani, koska kierukan repeämä aiheutti kipua sekä liikkeessä että levossa, ja repeämäalue oli kohtalaisen laaja.

Operaation jälkeen osastolla

Nivelkierukkani operoitiin perjantaina 14.3. päiväkirurgisesti selkäydinpuudutuksella. Pienoista jännitystä aiheuttivat jälleen huonot veriarvoni, jotka olivat lähteneet taas laskuun sädehoitojen loppumisen jälkeen. Anestesialääkäri ja kirurgi olivat huolestuneita valkosoluarvoista, ja vaikkei syöpähoidoistani vastaavaa lääkäriä saatukaan kiinni, päädyimme tähystysleikkauksen suorittamiseen.

Leikkausyksikköön saapuminen palautti mieleeni elävästi rintasyöpäleikkauksen. Silloin tulijaisina olivat kuukautiset sekä leuan ja posken iholla kukoistava herpes simplex 1 eli huuliherpes. Nyt mukanani raahasin kolisevia kyynärsauvoja, joiden käyttöön sain opastusta fysioterapeutilta. Kävimme fyssarin kanssa läpi tulevia jumppaliikkeitä, ja mieskirurgi innostui havainnollistamaan askelkyykkyjen ja kyykkyjen erinomaisuutta nelipäisen reisilihaksen vahvistamisessa. Hiukkasen tuppasi hymyilyttämään vanhemman sedän kyykkääminen yhtä harvassa tukassa kuin minullakin.

Spinaali- ja epiduraalipuudutuksen ero

Odotussalissa vallitsi hyvä henki leikkaukseen tulevien kesken. Jännitys purkautui rupatteluna ja nauruna. Välillä mukaan mahtui kauhukertomuksia epäonnistuneista operaatioista ja puudutuksista. Järkyttävät tarinat hiljensivät salin aina hetkeksi, ja jokainen luultavasti rukoili, ettei niin kävisi omalle kohdalle.

Toimenpiteeni tehtiin spinaalipuudutuksessa, jossa puudutus kohdistettiin selkäytimen hermotasolla vain alaraajoihin. Spinaalipuudutus ei ollut ihan niin hirveä, kuin pelkäsin. Tosin ensimmäinen eikä toinenkaan pisto onnistunut, ja olin lentää sähköshokkimaisesta kiputuntemuksesta lattialle. Ärsyttävintä puudutuksessa oli pistelytuntemus alaraajoissa. Jalkoja olisi tehnyt mieli liikuttaa, mutta halvaantuneena jouduin vain olemaan muiden armoilla.

Toimenpide kesti puoli tuntia, ja seurasin sitä tietokoneruudulta. Skooppi vietiin polveen kahdesta eri viiltokohdasta. Näytti siltä, kuin olisin sukeltanut mereen, jossa on kiviä, levää ja koralleja. Keittosuolahuuhtelu aiheutti pieniä somia kuplia, joiden seassa skooppi lingerteli. Koko polven kunto tarkastettiin samalla tähystyksellä. Polvessa oli hieman kulumaa, ja levämäisestä pinnasta huomasi, että polvessa oli ollut ärsytystä pidemmän aikaa. Repeämä näkyi selkeänä irtomaisena pussina, josta tähystimen purija haukkasi palan kerta toisensa jälkeen. Repeämän poiston jälkeen alue tasoitettiin sheiverillä, ja viiltokohdat ommeltiin kiinni sulavilla ompeleilla.

Heräämössä jouduin hillittömän vapinan valtaan. Hypähtelin sängyssä vapinan voimasta ja sain niskani jumiin. Ihmetellessäni tahdonvastaista tärinää, kuulin, että elimistöni reagoi täysin normaalisti puudutteen poistumiseen. Kohdallani oireet saattuivat olemaan vain normaalia voimakkaampia, joten niitä piti lääkitä opioideilla sekä usealla lämpöpeitolla. Tunnin päästä olo normalisoitui, ja huomasin tutunnäköisen potilaan samasta odotustilasta. Hän oli tyytyväinen operaatioon ja spinaalipuudutukseen. Itsekin koin suunnatonta helpotusta, ettei minua nukutettu. Olisin kuitenkin vain oksentanut nukutuksen jälkeen pari päivää. Oloni on hyvä, kaikessa kipeydessään.

Turvonnut polvi